Tiedättekös, meidän elämä on mennyt ihan omituiseksi! Oltiin jo ehditty tottua omaan rauhaan, ja siihen että tuolla emännällä on aikaa rapsutella ja lenkitellä meitä oikein kunnolla. Nyt sillä ei meinaa olla aikaa edes kirjoitella tänne, joten meidän kai täytyy vähän päivitellä kuulumisia.
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kuva meistä, näätte mistä me suuresti tykätään, ja ymmärrätte miksi ulkotarhassa olo on niin mahdottoman tylsää.



Kuvasta näätte myös että emännältä on sisustus ja soinnuttelu jäänyt vähän kesken,  mutta se taas ei meitä isännän kanssa haittaa  yhtään. Melkein päinvastoin.

Juu  me siis joudutaan nykyään heräämäänkin ihan mahdottoman aikaisin, ja kaiken huipuksi jo heti aamulla ulos tarhaan. Onneksi mamma ( äh, sitä nimeä ei saanut muiden kuullen käyttää, lipsahti) ottaa meidät takaisin sisälle töistä tullessaan.
Joudutaan kyllä joskus pikapikaa sinne tarhaan takaisin, mutta pakkohan kaikki vieraat on haukkua kunnolla.
Ja kuulkaa, niitä vieraita onkin riittänyt!

Mamma jupisi että kannattaisi ottaa jo pääsymaksu kaikilta kävijöiltä, ja pieni kahviokin taatusti kannattaisi. Isäntä taas jupisi kun mamma kysyi että annetaanko kaikille kiinnostuneille myös parisuhdehaastattelut työmaakierroksen ohella.

Se yksi ihminen joka tulee melkein joka päivä teki nimittäin ihan kamalan jutun. Purkasi meidän eteisen niin että sisälle joutuu tulemaan notkuvaa, kapeaa käytävää pitkin tosi tosi nopeasti. Ja vielä kamalampaa, ne vaihtoivat isännän kanssa ulko-oven sellaiseksi ettei me enää hyppäämällä saadakaan sitä auki.
Taisi loppua omat lomareissut tähän - ellei sitten mamma hutiloi tarhaan lykätessään.

Me kyllä ihmetellään muutenkin tuon mamman touhuja. Ensin se kantaa lautoja yhteen suuntaan, ja kohta taas toiseen. Lapion kanssa se huitoo ympäri pihaa omituisesti hypellen - jotain kyykärmeksiä kuulemma vilisee täällä. Mekin haluttaisiin nähdä semmoinen!

On tuo isäntäväki kyllä muuttunut, saunakin lämpiää nykyään joka ilta. Meidän ei onneksi tarvi mennä sinne, vaikka noiden hirvikoirien vahtimisessa tuleekin hiki.  Ne on sitten rasittavia välillä, ja ne lähtevät usein lenkillekin emännän kanssa - ilman meitä!

Mamman mielestä vain nämä kasat on semmoisia rasituksia. Niitä on kuulkaa riittänytkin, pitkin pihaa ja metsässä vielä muutama lisää!



Mutta kaikkein hassuinta on se miten mamma kulkee jatkuvasti ympäri pihaa, sillälailla hassusti kumarassa. Se kantelee jatkuvasti jotain multakasoja ja paakkuja paikasta toiseen. Nää on mukamas ihania, ja joka aamu ja ilta ne täytyy tarkistaa huolella. Ei sen puoleen, tarkistetaan mekin aina muutama myyrän kolo iltapissillä.







Mitähän se on ajatellut lykätessään tuon yhden vaaleanpunaisen noiden keltaisten sekaan?



Eikös tässä ole jo kamalasti kukkaskuvia? Mamma manaa ettei saa enempää siirtymään, ne parhaat tulppaanikuvat jäävät muka näyttämättä. Myyrät eivät syöneetkään kaikkea!

Mistä tulikin mieleen - löytyisiköhän jostain jotain syömistä?