Sitä on saatu ainakin meillä idempänä. Puhdasta ja kaunista, täällä maalla.

Isäntää ei kuulemma saa kuvata lähempää, pelkää että joku tunnistaa. Ihmettelen, sillä minähän olen kirjoittanut hänestä ihan nätisti?

Kuvaamisesta ei perusta Esterikään, eikä varsinkaan hihnassa kuljetun lenkin jälkeen. Sen katse kertoo selvästi mitä mieltä se on perässä raahattavasta emännästä. Lumesta ne nauttivat Santran kanssa molemmat.

Muuten alkuviikko on mennyt vain ulkoillessa ja nukkuessa. Joskus rytmin kääntäminen normaaliksi yövuorojen jälkeen on aika takkuista.

Maaretta oli kuunnellut mielenkiintoisen luennon rutiineista. Olen aina pitänyt niitä pelkästään hyvänä juttuna. Niiden avulla arki sujuu ja niihin voi vaikeina hetkinä tukeutua.

Luennoitsijan mukaan niissä piilee myös vaara, niiden varjoon voi peittyä pahakin uupumus.

Ja on varmaan myös totta että rutiineista saattaa tulla liian tärkeitä, niiden myötä ajautuu kulkemaan aina samaa raidetta pitkin. Päivä on sekaisin jollei tiettyjä rutiineja saa siihen sopimaan.

Naapuri soitti maanantaina päiväkahville. Ensimmäinen ajatus tietysti oli että siivous on kesken, samat vaatteet vielä päällä aamulenkin jälkeen, tukkakin pesemättä. Hypättiin silti autoon, ja mukavaa oli.

Isäntä sai mukaan kokeiltavaksi pari purkillista luontaistuotteita, nivelille. Josko niistä olisi apua kun lääkäreistä pillereineen ei tunnu sitä olevan.

Aurinkoista viikon jatkoa!