Kevään hikisin homma on tehty, eli Eu-paperit taas tältä vuodelta täytetty ja palautettu. Tulihan postissa toki hyvissä ajoin haku- ja täyttöopas opiskeltaviksi, sitten korjauslippusta, lappusta ja vihkosta vielä lisää virkistykseksi. Sekä taas yksi uusi lomake ruksattavaksi. Vanhoistakin olivat ovelasti vaihtaneet ruksien paikkoja, ja digikarttoihin löytännet uuden, ihmeellisesti polveilevan rajaviivan.

Tänä keväänä heikko kauran hinta motivoi kummasti papereiden täyttöön. Mielessäni laskin että tienaan yhdessä yössä selvästi enemmän kuin isäntä saa yhdestä kauratonnista. Ja sen tonnin eteen on sentään tehty monta työvaihetta.

Esimerkiksi kuormattu rekan kyytiin. Maanantaina töihin ehtiminen meni minuuttipeliksi, viljan hakija oli sen verran myöhässä. Isännän kädet eivät vieläkään kestä kunnolla lapiohommia, vaikkei luonto sitä antaisi periksi myöntääkkään, joten apu oli tarpeen.

Vähän apua kipuihin on yllättäen löytynyt hainrustokapseleista joita naapurin emäntä toi. Yllättäen, sillä olin ihan varma että purkki lentää lepikkoon ennenkuin naapurin Honda ehtii edes mäen päälle.

Eilen sitten kello herätti kesken päiväunien, töissä oli paloharjoitukset. Ihan asiaa sinänsä, vaikka mummot olikin jo valmiiksi valistettu ja puettu evakuointia varten. Aikamoista jupinaa aiheutti silti palopäällikön käskytys mummojen joukossa, osa kun autettiin kohteliaasti käsikynkässä ulos ja parempikuntoiset vain lykättiin rollineen käytävään palo-oven taa.

Miesten tehdessä lähtöä tuumasi yksi mummoista että komeita poikiahan ne kyllä olivat mutta puheet yhtä liirumlaarumia, niitä ei kannata kenenkään uskoa. Toivottavasti viesti meni muille perille, sillä palopäällikkö, täysin turhaan mummojen kuullen, luennoi että valitettavan usein tulipaloja hoitokodeissa käykin. Unohti mainita että tupakasta ne usein lähtevät, eikä meillä enää polta kukaan asukkaista.

Herkimmät harjoitus kyllä huolestutti, nukkumatti oli kateissa useammaltakin mummolta. Onneksi ei sentään kukaan halunnut myssyä ja villatakkia varoiksi päälleen. Turvallisuus, ja sen tunne, on tärkeä juttu!

Kotipihassa kuulin että talomme pitkäaikainen kiista on vihdoin ratkennut, pihakoivut kaadetaan vappuun mennessä. Ja syynä vain lehdet jotka kuulemma sotkevat pihat ja aiheuttavat kohtuuttomasti työtä. Tuumivat samat ihmiset jotka sitten huokailevat kun aika käy niin pitkäksi.

Murheellista kun koivutkin mielletään vain rasitteeksi. Toisaalta, kun itse olen 70 ja risat, saatan ajatella kuten naapurini nyt. Tai sitten en, jos vanhempiini tulen. Aika näyttää.

Voi toki olla että lehtien haravoittaminen ulkopuolisella tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin nosturiauton tilaaminen kaatoa varten, tällä kylällä kun sellaista ei enää ole. Minähän en hommaan kelpaa, sillä kriittisin haravointiaika saattaa sattua juuri nukkumispäivikseni. Kuulemma.

Tuulen kolistella nurkkia on ainakin mukava kömpiä peiton alle, ja kuten kuvasta näkyy, auringosta osataan meillä nauttia.

1240331026_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sekä kevään ensimmäisitä kukista, lumikelloista.

1239269170_img-d41d8cd98f00b204e9800998e