Iltalenkit ovat taas vaihtuneet aamuauringossa hohtaviin hankiin, loppuviikko vapaata.

Ensitöikseni hajotin taas yhden ulkolyhdyn. Jostain syystä ne eivät kestä meillä ehjinä. Naapurin pappa ehti juuri kehua miten he ovat muiden asukkaiden (pieni rivitalo ja muut jo eläkkeellä) kanssa seuranneet että meillä siivotaan usein ja huolella. Olisi kannattanut tunnustaa eikä vain rehvakkaasti napata vauhdilla isoa mattoa takapihan narulta.  

Naapurit eivät nimittäin tiedä että sen jälkeen kun saan matot pihalle lähden pitkälle lenkille koirien kanssa. Ennen siivousta juon vielä rauhassa aamukahvitkin.

Eikä meille nyt sitten tulekkaan kevätpentuja, ainakaan eläinlääkärin ultran mukaan. Kaikki neljä reissua hirvikoiran kanssa menivät siis pelkkien huvimatkojen piikkiin. Isäntää harmitti, itse olin ihan pikkuisen, ja tietysti ihan salaa, tyytyväinen. On pieni mahdollisuus että edes yhtenä kesänä kukkapenkit ja mansikkamaat säilyvät mylläämiseltä.

Oli ikävä soitella pennun varanneille tilanteesta, mutta tietysti pakko että ehtivät heti uutta etsimään.

Muuten olenkin vain käännellyt taimipurkkeja. Ja kuten jokaikinen kevät todennut kuinka itävyys ylittää aina odotukset, lajikemäärä on liian suuri ja kasvun ihmettä on aina yhtä hienoa seurata.