Taas yksi joulu, ja ihan kohta vuosikin, takana. Millainen tilinpäätös kuluneesta vuodesta tulisi? No, kai sentään vahvasti plusmerkkinen. Muutoin vuosi kului kuten joulummekin, isännän ja minun. Turhia kiirehtimättä ja sen kummemmin suunnittelematta.

Jollei tästä vuodesta muuta jäisikään mieleen niin ainakin kaksi hienoa kesäpäivää - oli mahdottoman mukava tutustua muutoinkin kuin blogien kautta moneen uuteen ihmiseen.

Aattoaamuna havahduin siihen että ruokaa tuli taas tehtyä vanhasta muistista isoimpiin vuokiin, ja hetken pähkäiltyämme soitimme tutulle metsämiehelle. Hän jäi vastikään leskeksi, eikä muutakaan sukua liiemmälti ole.

Niinpä joulupöydässä puhuttiin sitten koirista, säästä, kuolemasta. Kaikille niin tutuista aiheista. Nautittiin kinkun ja laatikoiden ohella savumuikkuja ja naapurin tuomaa valkoviiniä. Koiran kuvankin perusteella osaa nähtävästi ostaa oikein maistuvaa.

Iltahämärissä kävimme hautausmaalla, ja vielä yöllä uudestaan. Silloinkin riitti kävijöitä, moni muukin haki joulurauhaa kynttilämeren keskeltä.

Joulupäivästä alkoi työjakso, joten kaikki kyläilyt jäivät tälle viikolle. Metsästysseura täyttää pyöreitä vuosia, niitäkin järjestelyjä kokoonnuimme pohtimaan.

Velipoika pyörähti autoa tarjoamassa, ja olo tuntuikin hetken kuumeiselta. Harkinta-aikana tulivat onneksi kunnon pyryt. Totesin että pyörää vielä jotenkuten nostelee kinosten yli, tai jättää vaikka tien sivuun, mutta viimeisen kilometrin lapionti autoa varten on jo liikaa.

Eikä pyörän kanssa tai kävellen ole ihan niin tarkkaakaan pysyykö aina aurauskeppien välissä. Vähän lyhyet kepitkin tuntuivat laittaneen peltovälille.

Lumitalvi on kyllä muuten ihana, auramiesten kuullen sitä ei vain auta hehkuttaa enää yhtään.

Enkä malttanut muutoinkaan koneen ääreen, sään lauhduttua koirat pääsivät metsälle. Käytiin parina päivänä, ja kummasti vain umpihanki veti puoleensa.

1293802637_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyllä se menokin välillä helpotti, jänikset olivat tehneet mukavia polkuja metsään. Ja ketut onneksi joulusiivoa.

Alkukuustahan yksi mäyriksistä karkasi toppis päällä huvittelemaan kettujen luolastoon, eikä sitä vaatetta löytynyt sen jälkeen enää mistään. Ei vaikka kuinka naarasin ja kurkistelin lampun kanssa suuaukoista sisään.

Nyt kahlasin luolille katsomaan olisiko yksi kotiinlähdön hetkillä kuuroksi heittäytynyt mäyris siellä. Ei ollut, mutta toppaliivi oli nätisti oikaistu hangen päälle yhden reiän viereen.

 

Entäs tuleva vuosi?

Ei liene vaikea ennustaa että lumityöt jatkuvat, samoin pakkaset. Lupauksia en tee nytkään, enkä innostu alesta, tipattomasta enkä varsinkaan suklaattomasta tammikuusta.

Juuri tähän aikaan vuodestahan energiaa tarvitaan! Enkä minä ehtinyt nauttia jouluna kuin osan lahjaksi saaduista herkuista.

Keväästä en tiedä, siirtyy toivottavasti toukokuulle. Jaa no istutin niin paljon kukkasipuleita että ehkä voisi tulla jo huhtikuussa.

Kesä menee töissä, elokuussa juhlitaan! Eli jätetään ne dieetit sun muut kohennukset kesään, ex-suvun eteen voisi harkita jo jonkinlaista tälläytymistäkin. Taidetaan päästä näet ihan kirkon etupenkkiin isännän kanssa.

Ainakin jos luvataan olla hiljaa ja kunnolla. Tytär osaa olla aika topakka, kehen lie tullut.

Kesäloma on taas syksyllä. Silloin palataan luonnontilaan ja luontoon. Esteriä pitäisi käyttää kokeissa, ja varmaan mäyriksiäkin.

Sitten alkavatkin jälleen lumityöt, joulutouhut, ja sama ihmettely kuin tänä vuonna.

Mihin se katosi taas tämäkin vuosi?

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!