Eilisen halkosavotta-jutun johdosta tuli muutama mielenkiintoinen kommentti, kiitos niistä.

Jäin pohtimaan tasa-arvoa, väsyneenä vastailee vähän asian sivusta. En kannata tasa-arvoa niinkuin sen nykyisin halutaan ilmenevän, on menty monessa suhteessa jo pilkun viilauksiin.

Sen sijaan kannatan samoja oikeuksia molemmille sukupuolille, samaa palkkaa samasta työstä.

Niin kauan kuin esimerkiksi kotitöistä ja miten ne tehdään, milloin ja millaista siisteystasoa pidetään, päättää nainen, ei voi vilpittömästi puhua tasa-arvosta. Jos jompikumpi vaatii enemmän, tehköön myös itse- olkoon sitten mies tai nainen.

Ei se että itse teen paljon miesten töitä johdu tasa-arvon halusta vaan jo lapsesta totuin traktorilla ja hevosella ajoon, aidan tekoon ja puun pilkkomiseen. Myöhemmin lasten ollessa pieniä mies oli paljon pois työn tai harrastusten takia, monta vuotta elettiin lasten kanssa eron jälkeen kolmisin.

Se että osaa putsata hajulukon, vaihtaa autoon lampun tai renkaan,käyttää rautakankea ja vasaraa, takaa rauhallisemman otteen arkeen, pienistä ei tarvitse hermostua, eikä ainakaan sitävarten miestä hommata.

Jotenkin elän sellaisen harhakuvitelman vallassa että jos oma elämä on jotakuinkin hallinnassa ei suhteessa tarvitse takertua tai epäillä toista, oma onnellisuus ei ole toisen varassa. 

Lasten hoidossa on menty tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta johtuuko se sitten pelkästä vaatimuksesta jakaa hoitovastuu vai ovatko nämä nykyisät havahtuneet siihen miten antoisa ja tärkeä on suhde lapseen.

Moni mies tekee fyysisesti raskasta työtä, pitempää päivää, kai sillekkin jokin arvo täytyy antaa. Ja onko se paidan silitys nyt sitten niin aikaa viepää, kun niitä kukkia sun muita helyjä moni kuitenkin kaipailee. Ainakaan syy riitaan?

Jos taas mies elelee kotonaan kuin possu lätissään, auttaako siihen minkäänlainen saarna tasa-arvosta, jotain koko parisuhteessahan silloin on pielessä. Eivätkö ne miehen tavat seurustellessa häirinneet, vai oliko silloin vain niin ihana häärätä ja passata?

Meissä naisissa (ainakin oman ikäisissäni) on myös usein halua olla marttyyria, huokailla ettei voi sitä tai tätä kun pitää tehdä niin monenlaista. Meidän metsästysseurassamme on monta miestä jotka mieluummin istuisivat tulilla joskus vaimon kanssa kuin söisivät joka lauantai tuoretta pullaa, niin hyvää kuin sekin välillä on.

Eivätkä naiset samalla työpaikallakaan osaa keskenään aina olla tasa-arvoisia tai arvostaa toisen työtä, siinä missä miehet seuraavat kuuluuko kaveri liittoon tai millaisella autolla ajaa, naiset vahtivat ettei kukaan vain pääse helpommalla tai ole liikaa pomon suosiossa.

Kyllä, olen heikomman puolella, aina.

Puuhommia tehtiin tänään vain neljä tuntia, takareisissä tuntui mutta muuten voi vain iloisena laskeskella kuinka paljon kaloreita kului.