Kaksi kurssipäivää Tampereella takana, uutta oppia pää täynnä, hienoja termejä ja uutta teoriaa, mitä sitten konkreettista käytäntöön sovellettavaa onkin toinen juttu. Kurssin aiheena oli yöhoitajan työ mutta tuntui tulleen monelle luennoitsijalle yllätyksenä. Sattuuhan sitä, muuallakin kuin alan omassa koulutusfirmassa.

Tuleva in-juttu on kuulemma aikuisten leikki, ei leluilla vaan puheilla. Nyt on oikein Amerikoissa tutkittu kuinka työyhteisön pitäisi harrastaa leikillistä ajatusten pallottelua. Kun resursseja ei voida lisätä eikä työmäärää vähentää niin näin koitetaan kaivaa luovuutta ja jaksamista lisää. Uskottavahan se on kun oikein professorismies tutkinut. Ennen puhuttiin vain asian vierestä ja välillä pelkkää p.....kin, nyt se on sitten luovaa leikkiä. Niinpä.

Muitakin hienoja asioita opittiin, ne on siirtyneet hoitotyöhönkin ydinprosessit, sähköinen dokumentointi,kohdentaminen ja läpinäkyvyys.

On se vaan hienoa että on niin koulutettu kansa että jatkuvasti kehittää uutta. Joskus vain tuntuu että tähän uuden termistön ja laitteiston kehittämiseen kyllä löytyy rahaa ja intoa, siihen perustyöhön ihmisen äärellä ei niinkään.

No, vaikka Tampere on melko syrjässä, meluinen, ruuhkainen ja täynnä kapakoita oli reissu kuitenkin positiivinen kokemus. Kylpylähotelli oli siisti, ruoka hyvää, kahvi vahvaa ja vesi lämmintä.

Tyttären tapasin, kurvasi autollaan keskustaan, käytiin kaupoilla. Ehdottomasti kaupungin paras anti, opiskelijatytär siis.

Työsandaaleja tyttärelle etsittiin, ehti jo hiki tulla hyllyjen ääressä. Kuudennesta kaupasta löydettiin, muissa kyllä kevään muotia ja muita rimpuloita hyllyt täyteen. Siinä mielessä taktiikka toimi että kolmet ostin kerralla ihan siitä ilosta  kun viimein oikeanlaisia löytyi.

Katukuvasta päätellen on kaupunki täynnä nälkäisiä ja janoisia ihmisiä, niin tiuhassa kuppiloita ja terasseja näytti olevan. Vaan kuka sitä nyt pakokaasussa kehtaa istua kun on raittiiseen maalaisilmaan tottunut.

Tyttären kanssa illalla pulattiin altailla ja poreissa päivän hiet pois. Baari se näytti sielläkin tärkeä olevan. ( Rehellisyyden nimissä on kerrottava että joululahjaviski oli kuukaudessa loppu) Tuntuu vain hassulta ettei enää mikään paikka toimi ilman pulloja, olkoon nimen edessä vaikka miten terveys-sana.

Roomalainen höyrysauna antoi pehmeät löylyt, vaikutti aika samalta kuin kotopuolen turkkilainen mutta musiikissa taisi olla eroa. Että nyt tietää mikä se sellainenkin on.

Muutenkin hoteilleissa oppii aina uutta, kahvi- ja maitokoneet toimivat oivallisina maalaisen tyhmyystesteinä, muista ovista ja korteista puhumattakaan.

Altaalta tullessa tuli vastaan niin tuoksuvia ja föönattuja daameja että kampasin vain tukan, puin ja poikkesin läheisessä pihabaarissa, kuka sitä nyt nälkäisenä unta saa. Kaupunki oli jo nähty, mitä sinne enää, varsinkin jos sinne meno noin paljon vaivaa vaati.

Mukavan rento ja siisti paikka, kunnon höyrylenkkiä ja selvää kaljaa, ei mitään vaikeasti lausuttavia juttuja. Tunnin katselin jääkiekkoa, luin päivän kohujutut ja kuuntelin levyjä. Virkistävää.

Virkistäviä olivat myös kolme Savon hoitajaa, kyllä murteet ja varsinkin savolaisluonteet ovat rikkaus täällä. Rehellisesti aamulla myönsivät että kankkunen on kaamea ja kapakit tuli koluttua mutta naurua riitti. Kun muut hieroivat ohimoita ja hörppivät vettä niin nämä miettivät kuinka paljon kulungeista päivärahat korvaisivat vai pitäisikö reissua jatkaa että menisivät tasan.

Siitä harvinainen kurssi että aikataulut pitivät, ajoissa päästiin alkuun ja loppuun. Kaupungista ulos ajettiin ensin Tampereella asuneiden perässä mutta kun eksyivät niin oikaistiin kartan mukaan suoraan rampille. Vähänkös oltiin työkaverin kanssa olevinaan, jostain se on aina itsetuntoa kohotettava, varsinkin niiden maitohanikoiden jälkeen.

Nyt se on ruvettava pojalle ruokaa puuhaamaan, teemaan sopivasti on mustaamakkaraa jääkaapissa, eiköhän se Helsingin herkkujen jälkeen maistu.

Vaan kyllä se koivu kauniimmin täällä vihertää , hyvä se on muualla poiketa niin taas sen hoksaa, vaikkei epäillyt olisikaan.