Vuoden lopullahan yleensä kerrataan mennyttä,  säästetään tulevalle vuodelle uudet, tuoreemmat aiheet. Eli laarin pohjia kaivellen, tällä kertaa.
Sillä kai olen ennenkin nämä epäilykseni esittänyt.

Se alkaa nimittäin olla kiikun kaakun uskoako enää näiden nykyisten päättäjiemme järjenjuoksuun, tai luottaako puheisiin ja päätöksiin.
Ei tässä oikein tavallinen tallaaja enää ymmärrä mitä näin ristiriitaisten viestien keskellä tehdä.

Kuluttaa pitäisi jotta kansantalous pyörisi. Mutta ei liikaa, eikä oikeastaan paljoakaan, maapallon kestokyky kun on rajallinen ja loppumassa tuota pikaa.
Kumman pyörimisen sitä etusijalle laittaisi, naapurin Allun työtkin katkolla. Ja Hannun, ja Jorman.
Kaatopaikat kohta täynnä kaikki. Keräyspaperivarastot ainakin.
Eikä se mitään vaikka öljy vähenee, pussitetaan me vaan kaikki mikä puista alas tulee.
Ja kaupasta kotiin.

Kuluttaa pitäisi, vaan samaan aikaan myös osallistua ilmastotalkoisiin.
Ainakin hiuksia nostattavan sähkölaskun muodossa.
No, hyvähän se tietyti on että kaikkien käyrien laskiessa edes jotain nousee.

Kuluttaa siis pitäisi, vaan täällä maalla sähkölaskusta säästyneet eurot on pistettävä vesijohtoihin ja viemäröintiin. Vuosikymmeniä hyvin toimineet sakokaivot eivät enää riitä, ei vaikkei vesistöjä löydy koko pitäjästä.
Lama syvenee ja työttömyys riivaa, rahat vähenee vaan älkää surko, paska kulkee putkia pitkin sujuvasti kaupunkiin saakka.
Ainakin ensimmäiseen putkirikkoon tai väärän venttiilin avaamiseen asti.

Kunnanisät toisensa jälkeen otsa huolenrypyissä varoittelevat velkaantumisesta ja palveluiden leikkaamisesta. Lääkärit katoavat, palvelupistettä ylläpitää keskusrouva, poliisiauton perään katsotaan porukalla. Koululaisista ei niin väliä, tiivistetään pulpetteja ja lasketaan pinaattilettuja tarkemmin.
Ja silti, ostaa pitää, tai ainakin palvelusektoria työllistää.
Jaa mutta jäihän meille Alko.

Kulutuksen ohella täytyy tietenkin muistaa jousto ja palkkamaltti.
Tässä eivät esimerkkiä suinkaan näytä herrat ja johtajat, melkein päinvastoin.
Miksi pitäisikään, kunnon optiothan ne vasta takaavat sitoutumisen näihin raskaisiin ja epäkiitollisiin hommiin.
Sillä kukapa voisi väittää ettei päästäkauppa-automaatin  kanssa keikkuminen  sellaista olisi?

Ja raskasta se tuntuu olevan maan etujen valvominen tuolla Eu:ssakin, taisi olla 9 miljoonaa sen pytingin hinta jota tarvittaisiin rentoutumista ja kunnolla aterioimista varten. Tai rauhassa, turhan rahvaan häiritsemättä.

Mamma ruukkasi sanoa että ihmisellä pitäisi  jotain häpyä sentään olla.
No, onhan sitä, mutta mamma tuskin tarkoitti siinä mielessä kuin suositut viikkolehdet sen esittävät.

Tutkimus ja mielipidemittaus toisensa jälkeen tehdään ja ihan professoritasolla pohditaan miksi kansa vieraantuu politiikasta eikä enää luota herroihinsa. Tai edes rouviinsa.
Ehkä kansa vain haluaa itse päättää syökö lakritsipiippua vai Fazerin sinistä.
Asuuko maalla vai kaupungissa, etelässä vai pohjoisessa.
Istuuko ruuhkassa aamuin illoin vai kannon päässä tuulta kuunnellen.
Sillä kantoja riittää, onhan teollisuuden puunsaannista jonkun huolta kannettava.

Meidän kylällä kulkee mummo jolla on yllään vaatteita monta kerrosta ja mukanaan kasseissa kaikki tärkeä omaisuus.
Moni muukin mummo pistää euronsa käsilaukkuun ja laukun tyynyn alle.
Eikä sitä hevillä sieltä kaiveta.

Olen tässä vähän kiikun kaakun kumpaan suuntaan kallistuisi, herrojen vai mummojen.
Käsilaukusta ei jää kiinni, reppukin joutaa jos oikein tiukka paikka tulee.

Oli muuten myös kiikun kaakun koko pakinaperjantaihin osallistuminen.
Vaan sitten totesin että oma rima on juuri sopivalla korkeudella.
Pääsee joskus yli ja mahtuu aina ali.