Isäntä lähti toiselle puolen Suomea, tärkeät ajokokeet kyseessä. Jäin kotimieheksi, pennut ja huushollit, eipä vuosiin ole yötä pois ollutkaan.

Mukava perjantai-ilta tiedossa, ei kinaa tietokonevuoroista, kaukosäätimestä, sohvasta tai iltanapsusta. Ei yölampusta eikä aamuheräämisestä. Ei ketään laulamassa kappaleiden päälle tai huutamassa autonkuvia katsomaan kesken hyvän kirjan. Aika tylsää tottapuhuen.

Laajakaista ei toiminut, television ohjelmat eivät kiinnostaneet, maalla oli hiljainen ja tyhjä talo, pentujen sivistäminen täällä kirkonkylän valoissa takkusi. Käytiin nukkumaan ennen kymmentä.

210664.jpgeipä hääviä ohjelmaa näytä tulevan

Poitsu pissasi isolle matolle kolmesti, kerran sohvatyynylle, söi isännän kärpäsaseen sekä vainosi tietokoneen johtoja, penkasi sukat pyykkikorista. Halusi kolmelta yöllä ulos, eipä auttanut teeskennellä nukkuvaa. Ehkä se kuitenkin olisi kaupan, hyvään kotiin tietysti vain.  

Yölenkin ansiosta ne tosin nukkuivat melkein kahdeksaan, ennätys sekin. Harmaalle tutka kaulaan ja metsään, hirvijahti lähestyy. Hirvet löytyivät, lehmä kahden vasan kanssa. Seitsemän tuntia pitkin metsiä, toimi ensimmäistä kertaa kuin kunnon hirvikoira. Viimeiset tunnit seuran rajamailla, vain tunti jää sijainniltaan hämäräksi.

Vahinko vain että auto oli parin kilometrin päässä kun viimein tielle selvisin, kokeeksi peukalo pystyyn. Ensimmäinen tulija oli kuljetuslavetti, pysähtyi heti kohdalle. Korkeat oli rappuset, mukava kuski, naureskeli että harvoin niitä sivuteiltä ketään kyytiin pyrkii. 

Metsässä suunnittelin paistavani löydetyt vahverot savulohen kaveriksi, vaan niin pisteltiin pentujen kanssa nakkeja kylmiltään alkupaloiksi kun lopulta koira löytyi ja kotiin ehdin.

Ihan täsmällistä selvitystä viikonlopusta en taida isännälle antaa, jollei nyt astu märkään kohtaan matolle ja löydä silputtuja nenäliinoja tai makuuhuoneeseen raahattua vaatekasaa. Enkä kerro ettei se sinkkuna olo nyt niin mahdottoman mukavaa ollut, sentään itsellinen ja itsenäinen ihminen olevinaan.