Ottotytär pistäytyi eilen. Ei toki mikään virallinen ottolapsi, murrosiän kuohuissa vain aikanaan päätyi meidän alakertaamme. Miten monena iltana mietittiinkään tulevaisuutta, etsittiin vastauksia elämän arvoituksiin ja pohdittiin suhdetta omiin vanhempiin. Ehkä murrosiässä onkin helpompaa puhua hieman vieraammalle, ehkä vähän kauempaa ymmärtää vanhempiaan ja heidän tekojaan hieman paremmin.

Onneksi omallakin tyttärellä oli paikka tuuletella tunteitaan, Pirjoa ajattelen usein lämmöllä.

Ottotytär oli lomalta Kosovosta, lähti takaisin sinne tänään. Toivoi ettei turhia huolehdittaisi, ei hänkään. Taisi silti vähän jännittää joulua kaukana kodista ja läheisistä. On niin helppoa arvostella ja väheksyä itsestäänselvyyksiä, toisten puuhaamista ja huolehtimista. Inhota joulua ja sitä touhuavia, kunnes huomaa mikä on vaihtoehto. 

Turvallista joulua sinne kuitenkin, kaikille rauhanturvaajille.

Me emme tyttären kanssa edes yritä viettää joulua niinkuin aina ennen. Ehkä se sattuu niin vähemmän, ehkä onkin jo aika luoda uudet perinteet.

Tänään kuitenkin paistoi aurinko. Kaupungin hälinän jälkeen hiljaisuudesta nautti jos mahdollista vieläkin enemmän.

1127017.jpg