Saapasta ja korkokenkää on taas pistetty vuoronperään jalkaan, reissua riittänyt.

Tytär ehti pariksi päiväksi, sai ja jaksoi sovitella opiskelun ja työn väliin visiitin kotiinkin. Tai koti lienee jo muualla, ystävät ja harrastukset. Kasvattaessaan hyvin tietää että elämää ja omilleen lähtöä varten niitä evästää, vaan aina yhtä haikeana seistään koiran kanssa pihalla vilkuttamassa.

Naapurin isäntä juhli viisikymppisiään, suku oli jo kestitty ja nyt kutsuttiin lähikylä. Johtuuko sitten karjalaisista juurista vai mistä mutta sen talon juhlissa on aina tunnelmaa. Ei turhaa tärkeilyä, pitopöytä varustettu ja kammarin puolella boolia.

Seuraavana aamuna soi kello viideltä, harmaan kanssa hirvikokeisiin.Evästä reppuun, halkoja takapaksiin ja koepaikalle. Tuomarit kyytiin ja lähipitäjään. Koiraihmisten kanssa on helppo tutustua ja alkaa puheisiin, joka reissun jälkeen on muutama uusi karvakorva sukuineen, asuinpaikkoineen, selvitetty.

Kotiin tuomisina illalla kahdeksalta pieni pokaali, ruusu ja ykkönen, taas askel lähempänä valionarvo. Autossa 200 kilometriä lisää, kurakuorrutus ja saunatunnelma. Joko säädöissä tai säätäjässä vikaa mutta lämmintä riitti. Puoli tuntia linnan juhlia riitti unilääkkeeksi.

Paikallinen sanomalehti uutisoi tarkasti alueen kolarit ja rattijuopot. Lähiviikon  ja uutisten perusteella ainakin yhdessä asiassa tasa-arvo on saavutettu. Naiset ottavat yhtä reippaasti kuin miehetkin, joskus näyttää että jo enemmänkin.