"Ajattelen sitä suremista usein niin, että vaikka toisaalta se tekee kipeää, se myös tuo eläviä ja selkeitä muistoja ja tunteita paljon, ja on ikäänkuin tapa kuitenkin olla hetken aikaa jossei nyt lähellä niin ainakin muistojensa kanssa."

Voiko surua kauniimmin kuvailla, sen merkitystä ja tarkoitusta, kuin tytär kirjoitti? Hän löytää usein sanat silloin kun ne minulta häviävät, hänelle taas kirjoitan kun ajatus tai muisto palautuu mieleen.

Hetken aikaa poissa, surun seurassa, ja elämä tuntuu jälleen selkeämmältä, kevyemmältä. Aalto vetäytyy, tyyntyy.

Eilen juhlimme työkaverin 50-vuotispäiviä. Sankari palasi kesälomalta aavistamatta ollenkaan millainen päivä oli odottamassa, yllätys onnistui täydellisesti.

Ehkä joku, tai monikin, piti meitä vähintäänkin omituisena joukkona kun tihkusateessa seisoimme naapurikaupungin hyppyrimäen tornin juurella. 6 keski-ikäistä naista sateenvarjojen alla, jännittyneinä korkeuksiin tähyten. Sankarin mottona on aina ollut että ylöspääsyssä voi olla ongelmia, alastulossa ei ikinä.

Eikä ollut nytkään, sujuvasti laskeutui 45m alas betoniseinää pitkin, turvavaljaissa keikkuen ja hihkuen. Tunnusti toki myöhemmin ettei olisi ehkä kannattanut kurkistaa luukusta alas etukäteen. Oletteko koskaan laskeneet hyppyrimäen portaita, niitä on paljon ja ne vievät ylös!

Ravintolasta veimme sankarin esiintymään. Loistavan lauluäänen omaakin, kiertelee risteilyillä laulamassa ja herkisti nyt meidätkin tulkinnoillaan. Saipa porukan totisimmankin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään mikrofoniin tarttumista. Vuosikymmeniä kirkkokuorossa harjoitettu ääni olikin upea. Miten joku osaakin!

Eli jos eilen näitte äänekkään, toisiaan kannustavan ja innokkaasti taputtavan joukon kaupungilla, mehän siinä. Niinkuin yksi meistä totesi, hyvät työkaverit ja pomo, yhteishenki sekä työpaikalla että vapaa-ajalla on elämän hienoimpia asioita. Kyky ja mahdollisuus tehdä töitä yhdessä, iloita ja surra yhdessä, se antaa arkeen paljon. 

Edes aamulla ei ollut takkuinen olo, täältä ainakin yksi ääni savuttomien ravintoloiden puolesta.

Tällä kuoriaisella sen sijaan oli jähmeä aamu. Mikä lie, mutta kaunis.

861475.jpg