Täällä ollaan valmiina, käytiin viimein ostamassa oma ruohonleikkuri. Rivitalossa oli yhteinen, ja isäntä on tähän mennessä ajanut oman pihansa raivaussahalla. Ja minä sitten sillä ja trimmerillä viimeistellyt kukkapenkkien ympärykset.

Raivurilla, sillä alunperin isännän mielestä ajettu nurmikko ja kukkapenkit ovat täysin turhia. Silmä kuitenkin tottuu äkkiä, ja kesä kesältä kukkapenkkejä on tullut lisää ja ajettu piha-alue  laajentunut. Nyt ajettavaa on jo siellä, ja täällä taloni ympärillä, liikaa (tai meillä ikää) siihen hommaan.

Ostosreissu saatiin aikaiseksi heti kun keksittiin ettei tarvitsekkaan lähteä kaupunkiin, voidaan käydä naapurikunnassa, sen kirkonkylän rautakaupassa. Kiitos vinkistä, sisko3!

Siihen kauppaan mennään taatusti uudelleen, niin uskomattoman kärsivällisesti myyjä vastaili kaikkiin kysymyksiin ja esitteli koneen ominaisuudet. Kysymyksiä riitti sillä isäntä oli jututtanut etukäteen kiinteistöhuollon kavereita, ja minä halusin tietää onko niitä muunkin värisiä.

Kotona täytyi tietysti heti kokeilla kaasua ja ohjaamista, harmi vain ettei ajettavaa ruohoa löytynyt. Hartaasti toivon että isännän into säilyy kesän yli.

Ai niin, se on keltainen. Vihreän ominaisuudet eivät valitettavasti olleet kohdallaan. Eikä hinta.

Kasvihuonekin kasattiin takapihalle. Sillä on kuulemma kovasti väliä kummalle puolelle putkea mutteri tulee. Eli purettiin myös kertaalleen.

Se kasattiin takapihalle mutta nököttää nyt talon kulmalla. Paikassa jossa tämä pelleily saa riittää nyt justiinsa. Eihän sohvankaan oikeaa paikkaa tiedä kokeilematta, miten sitten kasvihuoneen pitäisi?

Viimevuotisten viljojen sänkiä yritettiin myös polttaa, mutta maa on vielä liian märkää. Toukotöihin ei ole kiire, siirtyvät kai seuraaville vapaille.

Aamulla metsässä vihersi jo!