Heti alkuun täytyy pahoitella ettei tästä mitään oikeaa pamflettia tule, vaan kirjoitan silti. Sillä sana toi heti mieleeni sekä omat naapurini että ne lukuisat muut joita tässä kevään mittaan on paikallislehden yleisönosastolla kilvan moitittu. En toki minä, mitäs syytä minulla nyt olisi?

Tässä rivitalossa asuu lisäkseni vain eläkeläisiä. Pihatalkoista ei tarvitse huolehtia sillä niitä ei pidetä. Jo vuosia on sitkeästi riidelty mm. koivuista. Ne joiden mielestä puut pitäisi kaataa eivät periaatteesta haravoi, ne jotka taas haluavat koivut säilyttää eivät haravoi osoittaakseen miten vähän haittaa niistä lopulta on. Meille tässä talossa.

Talossamme ei myöskään liputeta, ei sen jälkeen kun vt. suntionakin toiminut rouva antoi virkansa tuoman tietoisuuden turvin talon miehille palautetta oikeaoppisesta liputuskäytännöstä. Armeijan käyneille aikamiehille!

Ruohonleikkuu on myös tarkoin säädelty toimenpide. Sen ajankohtaan vaikuttaa kuunkierto, jota ansiokkaasti onkin tarkkailtu yli 60 vuotta. Istutin takapihani täyteen yhden juhannuksen jälkeen, silloin näet olisi pitänyt valita puoli - joko ennen aattoa tai kalenterin mukaan toisena pyhäpäivänä.

Pensaista on myös se hyöty ettei takapihalle tarvitse ihmeemmin pukeutua. Tosin naapurin pappa pystyy myös niiden ansiosta yllättämään, mutta hän käy vain kun rouvansa on reissussa. Silloinkin niin katse harittavana ettei ole väliä onko säärikarvat ajeltu vai ei. Jossain iässä konjakki selvästi ajaa naiskauneuden edelle.

Rahaa talossa ei tuhlata muutenkaan. Isännöitsijäkin on valittu hinnan mukaan. Toki asiaan saattaa vaikuttaa että hän on yhden pariskunnan miniän veli. Ja miniä puolestaan niin pahansisuinen ettei anna edes mummon tuoda laskiaispullia lapsille, vaikkei raukka osaa niitä oikeaoppisesti täyttääkkään.

Toki isännöitsijä sitten velottaa matkakulut, päivärahat ja iltalisät, mutta sehän onkin jo toinen juttu.

Niinkuin talon maalaminenkin. Maalarin valintaankin meni vain 3 vuotta. Ainut tarpeeksi halpa oli kiinteistöhuoltofirma. Järkyttävää kyllä he jättivät sekä rännit, ikkunanpielet että ovilaudat maalaamatta. Eivät muka kuuluneet tarjoukseen! Omituisia miehiä muutenkin, halusivat käydä kahvilla baarissa vaikka sitä olisi tarjottu liki joka huushollissa.

Pian muuttoni jälkeen naapurin mummo istahti sohvalleni ja kävi suoraan asiaan. He olivat porukalla tunnistaneet yhtä lukuunottamatta kaikki luonani vierailleet miehet. Vain se keskimittainen, tumma ja aika komea oli ihan vieras. Ja olinko ajatellut että ajoi paljon komeammalla autollakin kuin isäntä?

Pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen kun kerroin että Volvosta oli varmaan vielä useampi erä maksamatta ja metsätkin pelkkää pusikkoa, tontti pieni ja kivinen. Isännän Lada oli sentään käteisellä ostettu!

Rauha hänen muistolleen. Osake onkin ollut vuosia tyhjillään, kiitos riitaisan perikunnan. Tai sitten sitä on haluttu käyttää suvun lemmenpesänä. Emme toki ole vakoilleet, vain roskia viedessämme vilkaisseet kun verhot on unohdettu vetää eteen.

Toisen naapurin mummon ja isännän tutustuminen sen sijaan lähti ohdakkeisemmin liikkeelle. Shellin baarissa äijät nauroivat että hän iltaisin lähtiessään paukauttaa kuulemma takaoven liian lujaa kiinni. Ja voisi lähteä aiemminkin kuin 23.45, 23.35 tai 23.30.

Nykyään hän tuo itämatkoiltaan minulle aina uusia työalushousuja. Kerran hän kiikutti tohkeissaan punamustat pitsihörhelöt. Meillä oli kuulemma ilmiselvästi pienen piristyksen tarvetta.

Illalla käänsin saunan päälle ja avasin kaikki venttiilit. Sanoin isännälle että nyt heitetään kunnolla löylyä ettei tarvitse kaikkien kylän muorien katselella kauppareissuilla säälivästi. Minua ainakaan.

Muutenkin tässä vuosien myötä on tutustuttu lähemmin, tällä mummolla on aina aikaa istua pari tuntia. Tai kolme. Jopa isäntä on oppinut hänen myötään käytöstapoja, malttoi olla nytkin kommentoimatta kuullessaan kissan viimeisestä matkasta eläinlääkäriin ja Ekokemiin. Silmätkin pyörähtivät vain hinnan kohdalla.

Kolmas mummo ei tervehdi minua vieläkään. 1993 erehdyin kysymään yhdestä maksamattomasta laskusta hänen sisarenpojaltaan. Aikoinaan ei auttanut vaikka kuinka vilpittömästi pahoittelin etten toki missään tapauksessa aikonut syyttää poikaa varkaaksi, se ei sitäpaitsi ollut edes minun vikani että sisko oli tunnistanut ostajan väärin.

Isäntä sen sijaan on suosiossa, sai tuulilasin pyyhkimen alle ihailijakortinkin tv-esiintymisen jälkeen. Vaikka ihan yhtä lailla mäyräkoirien karkaaminen mummon kissaa tapaamaan oli hänen vikansa!

Talon päädyssä on ajoittain konfliktin poikasta liikkeellä. Naapuri myrkytti toisen vatut, miten ne muka muuten kuivuisivat kun saivat sentään sillipurkillisen vettä päivittäin?

Myös perennavarkaita liikkui, ihan samanlaisia kellokukkia kun ilmestyi muidenkin pihaan. Vaan onneksi pappa keksi konstit, maalasi punaiset täplät omiinsa. Kiinni jäävät kaikki varkaat!

Vähän aikaa olin toisten kanssa samassa salaliitossa kun kieltäydyin uskomasta että joku olisi yleisavaimen avulla käynyt varastamassa kaikki vaimovainaan virkkuukoukut. Ja myöhemmin vielä parsinneulatkin. Onneksi olen ainoa joka uskoo että saman ladon alta saatiin aikoinaan 4 kettua ja vielä supipari kaupan päälle.

Kuten siis arvaatte viihdyn talossa mainiosti. Sijaintikin on loistava, 5 min. kävelymatkan päässä on kaikki tarpeellinen. Hautausmaa, terveyskeskus, apteekki ja Alko. R-kioskille pyöräilee 2min.35s. mikäli siskonpojan ajanotto toimii.

Toki kosin edelleenkin jokaikinen karkauspäivä isäntää, mutta nyt tilaisuuden tullen selvennettäköön etten siis tietenkään muuttamisen tähden. Naistenlehdessä vain neuvottiin että jokainen mies haluaa joskus tuntea olevansa haluttu. Ja yleensä saan sitten rukkasten lisäksi kunnon suklaalevyn.