Raha ja perinnönjako, niitä suurimpia syitä sukulaisten välirikkoihin ja vihanpitoon. Joku meistä arvostaa mielenrauhaa enemmän sitä mikä ulospäin näkyy, sitä mitä voi työkavereille ja naapureille esitellä. Uutta autoa, remontoitua keittiötä, vaihdettuja tapetteja.

Kirjoitin perunkirjoituksen jälkeen etten tunne enää mitään entistä miestä, pojan isää, kohtaan. Vuosien myötä viha ja muut katkerat tunteet tuntuivat haihtuneen.

Tänään vihaan jälleen. Näinkö me pojan muistoa kunnioitamme?

Anteeksi tytär, kyseessähän on myös sinun isäsi.

Jokaisella meistä on omanlaisensa arvomaailma, asiat jotka merkitsevät eniten ja saavat elämän tuntumaan mielekkäältä. Joskus ne maailmat vain törmäävät rajusti yhteen.

Ehkä vihakin on joskus hyväksi, se ainakin ravistaa hereille.