Joulu juhlista jaloin. Luo joulutunnelmaa kotiin. Lahjavinkkejä koko perheelle. Joulun uudet herkut. Vietä perinnejoulua. Joulu maaseudun rauhassa.

Äiti huokaisee ja siirtää lehtipinon hyllyyn. Kauppalapun ensimmäinen sivu on täynnä, kalenteri samoin. Punaisella äiti lisää listan alareunaan Buranan. Niin, ja palovammavoidetta. Joka joulu äiti polttaa sormensa kuumaan sokeriin yrittäessään kasata vinoista seinistä piparkakkumökkiä. Vielä joskus se onnistuu näyttämään samalta kuin kuvissa, ennemmin ei äiti aio hellittää.  

Esikoinen on kirjoittanut lahjatoiveensa lappuun, tietokonepelin nimen, vannottanut näyttämään sitä myyjälle. Nuorempien toiveet on ympyröity lelukuvastoon.

Hiki valuu pitkin selkää, kaupoissa on kuumaa ja tungosta. Petteri Punakuono kajahtaa viidettä kertaa äidin korviin, kassajono matelee hitaasti. Tänä vuonna äiti kuvitteli olevansa ajoissa liikkeellä mutta niin näytti moni muukin luulleen. Harhaillessaan hyllyjen välissä äiti koittaa hillitä paniikkia, anoppi oli jo saanut tuikkulyhdyt, kynttilät ja saunapakkauksen.

Apelle onneksi riitti konjakkipullo, mies olisi tyytyväinen saadessaan pyjaman jossa Harald uhosi olevansa perheen johtaja. Äiti päätti unohtaa pikkujoulut ja vain vilkaisi possukuvioituja kalsareita.

Viidennessä marketissa äiti oli valmis laulamaan hoosiannaa löydettyään viimein oikean pelin. Vielä kotona äiti oli päättänyt varmistaa että peli varmasti sopi 12-vuotiaalle, ei sisältänyt väkivaltaa eikä turhaa mäiskettä, nyt ainut ajatus oli päästä hengissä ulos.

Lasten joulujuhlissa äiti pyyhki salaa kyyneleitä. Tänä vuonna kuopus ei karannut huudon kanssa lavalta eikä keskimmäisen tonttupuku näyttänyt sen hassummalta kuin muidenkaan. Ne enkelinsiivet puistattivat äitiä vieläkin, kaikki eivät olleet käsityöihmisiä.

Aaton ohjelmaa pohtiessaan äiti tunsi lievää katumusta ettei sittenkään kelpuuttanut naapurin Villeä. Appivanhemmat asuivat Perä-Hikiällä, ihan eri suunnassa kuin omat. Eikä isovanhempien joulu tuntunut miltään ilman lapsia. Eikä kukaan muuten söisi sitä ruokavuorta joka ihan heitä varten oli varattu.

Hetken äiti pohti mahdollisuutta työntää vain tappelevan katraansa taksiin, pitäköön mummot hyvänään, joulumielen tuojat. 

Aattoaamuna äiti kurkisti vaatekomeroon ja muisti naistenlehtien kuvat parhaimpiinsa pukeutuneesta perheestä, hillitysti meikatusta äidistä ja isästä kravatti kaulassa. Olkoon, tänäkin vuonna saivat kelvata vaatteet joita ei tarvinnut silittää.

Joulupäivän aamu oli hämärä. Äiti sytytti kuuseen kynttilät, katseli tyytyväisenä nukkuvaa perhettään, kuunteli hiljaista tuhinaa. Siirsi muutaman lahja- ja paperikasan sivummalle. Sohvalla shaalin alla, suklaat käden ulottuvilla, äiti huokaisi onnellisena. Joulu oli ihanaa aikaa, ja Luojan kiitos vain kerran vuodessa.