Aamusta aloitettiin, äes perään ja idän ihme käyntiin. Talven aikana ehti unohtua mikä vipu nostaa mitäkin tai mistä löytyy oikea vaihde. "Voi hyvänen aika" on siivottu versio kommenteista ennenkuin homma alkoi sujua. Jos on pikkuferkulla opetellut on Belarus aikamoisen eksoottinen.

Pysyn kuitenkin hyvällä tuulella kun muistan kuinka monta vuotta olen tuloksetta yrittänyt opettaa isännälle pyykkikoneen käyttöä. Vaikutan siis niin paljon fiksummalta että minun oletetaan kerralla oppivan. Voi olla pelkkää vedätystä se oppimattomuus mutta näin optimisti ajattelee.

Äestäminen on täydellistä hermolepoa, ajatella ei tarvitse mitään, edestakaisin vain peltoa. Senverran vain pysyy hereillä että ymmärtää sähkötolpat ja isommat kivet väistää. Tasaisesti rytkyttää ja aurinko lämmittää, uudet kuulosuojaimet kyllä olisivat tarpeen. Näin äitienpäivän alla mainittakoon.

Muutaman kierroksen kylvin, tarpeen sekin hallita. Vaan heti kun vastuu astuu kuvaan niin hauskuus loppuu, niinhän se on monessa hommassa. Tolppien seuraaminen ei siinä riitä, oraatkin kun saisivat itää suht tasaisiin riveihin.

Naapurin poika ajoi ojan takana uutta Valmettia, kokoa ja leveyttä oli tuplaten, vauhdista puhumattakaan. Ymmärrän hyvin että halu saada samanlainen iskee moneen, niin joutuisasti homma kävi.

Hassu juttu muuten, jos muilla aloilla konekantaa uudistetaan se on vain edistystä ja tehokkuutta, maalla syynä väitetään olevan isäntien kateus.

Nyt saunaan, eiköhän mullan ja pölyn alta vielä alkuperäinen väri löydy.

Huomenna jatketaan, toiset 8 hehtaaria.