Äitienpäivä vierähti hyvin maanläheisesti, siementen parissa ja käärmettä jahdaten. Meillä logistiikka toimii niin että ensin keskusliike pakkaa kylvösiemenet suursäkkeihin, rekka tuo ne aittaan lavalle, minä mätän säkeistä jyvät valmiiksi ämpäreihin joista isäntä sitten nopeasti täyttää kylvökoneen. 

Se muuten on 1000kg aika monta koussikallista. Isoissa taloissa on isojen talojen meininki, meillä vanhat koneet ja tilat jotka vaativat työtä enemmän. Toisaalta, joku maksaakin saadakseen nostella painoja. Homma oli helteellä oikeastaan ihan mukavaa, kunhan muisti ettei seiso koko aikaa tuulen alla. Suihkun jälkeen näet totesin että suurin osa rusketukseksi luullusta olikin ollut multaa ja pölyä.

Turhaan ei kehoiteta panostamaan laatuun. Caborin avokkaat kestävät ja toimivat pihatöissä kesästä toiseen, tuli niillä muutamat juhlatkin aikoinaan käytyä. Ne sopivat traktorilla ajoon loistavasti, juoksemiseen vähän huonommin. Valitettavasti märkä maa ojan penkassa myös upotti sen verran että puolimetrinen kyy ennätti luikahtaa piiloon etsiessäni kättä pitempää.

Kyytä ei pitäisi tappaa, tiedän, mutta silloin kun ne eksyvät koiratarhan viereen katoaa suojelunhalu meiltä tyystin. Paikallinen eläinlääkäri kertoi ettei ole 30-vuotisen uransa aikana ikinä lääkinnyt niin paljon kyynpuremia kuin tänä keväänä.

Illalla alkavat taas yövuorot. Tänään piti äestää loput sarat kylvökuntoon vaan yöllinen sade toi lepopäivän tullessaan. Hyvä näin, tulee vähän vilkaistua näitä kotihommia. Ainakin siis vilkaistua.

Leppoisaa viikonalkua!