Monessa blogissa on mietitty ympäristöasioita, innostuimpa minäkin. Omasta mielestäni kulutan aika vähän mutta ekologinen jalanjälkeni on silti kohtalainen, suurimpana syyllisenä varmaankin pelkkä sähkölämmitys ja reilut neliöt yhdelle hengelle.

Minulla on auto mutten käytä sitä kuin kesäisin. Työmatka on lyhyt, muutenkin kaikki palvelut pienessä kirkonkylässä ovat ihan vieressä. Kaikki 5 min. pyöräilymatkan päässä. Harvassa kaupungissakaan lienee näin hyvin. Maalle menen isännän kyydillä tai kävellen, tulee koirat samalla lenkitettyä.

Marjastan, sienestän, kasvatan monenlaista syötävää itse. Lihaa syön harvoin, sekin enimmäkseen hirveä. Tosin minulla on pahimmoillaan syksyllä 3 pakastinta päällä joten siinä kyllä kuluu sähköä. Aika järjetöntä näin pienessä perheessä mutta joku nekin yleensä tyhjentää.

Vaatteita ostan vasta kun on ihan pakko. Paitsi ulkoilu- ja metsästyspukuja, niitä on naulakossa monta.
Sama pätee muuhunkin ostamiseen, turhaa tavaraa en keräile.

Kierrätän ja lajittelen, ainakin enimmäkseen. Tosin mietin joskus onko säilykepurkkien pesussa järkeä, vettäkin kun pitäisi oikeastaan säästää.

Matkailusta en välitä, muutama kotimaan matka vuodessa riittää. Nekin yleensä suuntautuvat tyttären luo Tampereelle.

Kaikesta nuukailusta huolimatta ihmettelen usein kuinka roskapussi voi taas olla täynnä, pikkutavaraa pitkin huushollia,  paperinkeräyslaatikko naulakon alla tiputtelee liikoja pois. Mistä se kaikki oikein meille ilmestyy?