Tytär, vävy ja koirat olivat viikonloppukylässä. Minä olin reilun vuorokauden ajan koiravahtina tyttären serkun juhliessa häitään. Luultavasti lähiaikoina ei kysytä uudelleen.

Meillä meni kyllä hienosti sillä vanhastaan muistin että lapsetkin runsaalla liikunnalla ja kylläisinä pysyvät kiltteinä ja rauhallisina. Niin nämäkin, kunhan vain ensin sai näille leijonan kokoisille sen riittävän osuuden tarjottua.

Itse jouduin verottamaan jo ensimmäisenä iltana vävyn kätköjä, taisi poika viisaana miehenä varautua ennalta appiukon suvun kohtaamiseen ja sen aiheuttamaan jälkitilaan.

Niin, meillä meni hienosti, yhdellä naapurilla ei niinkään. Nyt tiedän että myös kirkon miehet osaavat tosi paikan tullen kiroilla. Enempää en taida kehdata kertoa, totean vain että sateen jäljiltä liukas nurmikko yllätti.

Maanantain ajattelin ottaa rennosti, opiskella viikonlopun sanomalehdet ja blogistanian kuulumiset. Aamulla soitin sentään sisko3:lle, saisi tulla mättämään polttopuunsa kyytiin niin saataisiin nekin pihasta pois.

Isäntä tuumi ettei me nyt mitään siskoja mokomaan hommaan tarvita, äkkiä se on yksi kuorma tehty ja viety.

Niin olikin, kun ahkerasti mätettiin ja tsempattiin toisiamme. Minä sanoin isännälle ettei ole mikään häpeä jollei näin riskin naisen tahdissa kestä, että huilaa vaan rauhassa välillä. Ja itsekseni ajattelin etten kyllä väsy ennenkuin käsivaivainen ukkokaan. Isäntä puolestaan kannusti minua että niistä vaan nenä ihan rauhassa, äläkä edes yritä montaa halkoa kerralla kyytiin.

Iltapäivällä sain matot pihalle ja perunat kiehumaan kun ystävä soitti mukaan kesäraveihin. Ensin ajattelin etten millään ehdi, sitten että jollen nyt niin koskas sitten?

Hampaita ja lattioita saa näköjään tosipaikan tullen pestyä samalla, tukka ehti kuivua autossa matkalla. Kyllä olikin mukavaa! En muistanutkaan miten paljon tuttuja minulla on, osa vieläpä ajoilta jolloin olin isällä kuskina kun yhdessä kiersimme raveja.

Isäntä sai lakritsaa tuliaisiksi, minä hyvän mielen ja muutaman setelin lisää.

No, tänä aamuna ehdin juuri mättää kahvit suodattimeen kun isäntä tuli tohinalla sisään. Koiralle äkkiä tutka kaulaan, meille punaista päälle ja kiväärit takakonttiin. Kolarihirveä jäljittäessä menikin aamupäivä sukkelasti. Ja hikisesti. Ensimmäiset hirvikärpäsetkin ovat ilmestyneet, ja mustikat liki kypsyneet.

Onhan tässä iltaa ja huomista, ehdin varmaan ne lehdet ja blogitkin vielä vilkaista.

Loppuun semmoinen K-15 osio. Vai onko nykyään enää mitään ikärajoja?

Myöhään eilen illalla soi puhelin. Kömmin vastaamaan, pelästyin että tyttärellä on jokin hätä. Toisessa päässä tuohtunut miesääni selvitti kuinka minulla on kuulemma alapäässä tietynlainen vaiva. Kaverijoukko kannusti taustalla myötätuntoisena. Ällistelin siinä että enpäs ole itse huomannutkaan, ihme kun ei isäntäkään ole mitään maininnut. Älysin sentään vielä kysyä että kukapa se mahtaa noin viisas mies olla.

Niin että jos joku tuntee Holopaisen J.....n sanokoon terveisiä. Soitti taatusti vikanumeroon.

Vaikka liekö sen niin väliä, tuntui jo sekin helpottavan kun sai jollekkin pahaa mieltään purkaa.

Kaikilla kun ei ole niitä halkoja mättää ja pusikoita rämpiä - semmoisten hommien jälkeen sitä kellahtaa aika tyytyväisenä pitkälleen eikä unta huoli houkutella.