Tällä viikolla ei pakinaperjantai paljoa pyytänytkään - vain elämän reseptin. Mitäpä minä siitä tietäisin, muuta kuin sen mikä omalla kohdallani toimii.

Tämmöisen reseptin tarkoituksena on kai pitää ihminen toimintakunnossa, ei sitä tässä iässä enää ihmeitä odota. Riittää kun jaksaa hommansa hoitaa ja jostain vielä nauttiakin.

Muustakin kuin sohvasta, viinistä ja suklaasta ...no, mikäs vika noissakaan oikeastaan on?

Metsä, luonto, hiljaisuus. Näissä ei yliannostuksen vaaraa ole, päinvastoin, tuntuu että määrää täytyy vain joka vuosi nostaa.

Ei kyllä toimi läheskään kaikkien kohdalla.

Terveelliset elintavat, mitäpä niilläkään taataan? Ei mitään, on elämä senkin opettanut.

Entäs hyvän elämän resepti sitten, olisiko sitä helpompi jaella?

Elä ja anna toistenkin elää. Mutta nythän väitetään ettemme enää välitä toisistamme, keskitymme vain itseemme ja lähimpiimme.

Toki iän myötä jotain oppii. Yritä ja salli itsesi erehtyä, uskalla äläkä epäonnistumista pelkää. Ei tätä elämää liian vakavasti tarvitse ottaa.

Mikä resepti se tuokaan on?

Mitä sitten yritin aikoinaan opettaa lapsilleni, millä ohjeilla heidät kasvatin ja elämään evästin?

Omaa arvomaailmaansa voi tarjota lapsille, voi toivoa että omalla esimerkillään pystyy jotain opettamaan.

Mutta miten opettaa valitsemaan kun ympäriltä tarjotaan niin kovin erilaisia arvoja, niin kovin erilaisia tapoja hakea ja saada hyväksyntää.

Ja kuitenkin on niin kovin helppoa tarjota reseptejä elämään silloin kun vaihtoehtoja löytyy. No, jollet tätä halua maistaa, kokeileppa tuota. Jos tätä et saa nieltyä, vaihdetaan vähän helpommin otettavaan.

Sitä mikä näkyy päälle voi alkaa hoitamaan ja lääkitsemään.

Mutta mistä löytyisi resepti elämään silloin kun jotain sammuu ihmisen sisältä?

Vai onko siihen edes lääkitystä, riittääkö minkään maailman resepti jos se onkin elämä itse joka liekin tukahduttaa.

Elämän reseptejä en osannut, enkä osaa, jaella. Jäljelle jäävät vain selviytymisen reseptit. Ne, joilla lääkitään surua ja ikävää.

Ei niissäkään yliannostuksen vaaraa ole.

Sytytän kynttilän pojan muistolle.

Se on kovin vähän, vain pisara valomeressä.

Mutta minun reseptissäni tärkeitä ovat kaikki lohdun ja muistojen hetket.

 

Valtakunnallisesta kynttilätapahtumasta lisää tietoa täältä