Tällä viikolla oli tarkoitus paalata heinät. Vaan eipä paalata, sillä kesken niiton pellosta pyrähti vihainen teeriemo perässään hätäisenä räpiköivä poikasparvi. Niitto jäi odottamaan poikasten kasvamista, ajattelimme että mukavampi teeriparven kujerrusta on kuunnella kuin vintissä tuijotella heinäpaaleja.

No eipä mitään, isolla kasvimaalla on aina puuhaa. Puusta kuului outoa ääntä. Sorsa?

Ei vaan kyyhkynen siellä kurkisteli pesästään. Olkoon kasvimaa vesiheinän vallassa kunnes hautominen on ohi. Kyyhkyspoikuetta onkin mukavampi seurata pihapiirissä kuin punajuuren kasvua.

Tulin kotiin ja laitoin mäyrikset ulkotarhaan, katselkoon sieltä kun kitken marjapensaiden alusia. Uros karkasi neljä kertaa naapurin kissaa tapaamaan. Ajattekin että olkoon, onhan niitä muitakin puuhia.

Pesin muutaman maton, montaa ei pienelle telineelle saakkaan kuivumaan. Puita kyllä olisi, vaan en raatsi kietoa niihin narua. Ehtiihän ne loput myöhemminkin.

Mietin että mitähän tässä vielä keksisi. Ja päädyin tänne.

Olkoon, onhan se päivä huomennakin.