Viimeinen yö takana, kaksi virkeää pappaa seurana, eri osastoilla, toinen puimaan menossa, toisella poltteli vain muuten. Pimeää jo yöllä, oikea ovi aina hukassa, valothan taas merkitsivät aamua, pukeutumisaikaa ja kahvia.

Kuudelta kuin taikaiskusta hiljeni koko talo, seitsemältä kuin kellon soittoon havahtui kaarti. Yksi rojahti nurin eteisen nurkkaan, toinen seisoi ovella luojanluomana pissilätäkössä, kolmas pelästyi meteliä ja piteli rintaa, toisella osastolla neljäs eksyi vessareissulta väärään huoneeseen ja päätti häätää nukkujan voimakeinoin "sängystään". Laitostiskikone osallistui iloon laskemalla vedet pihalle. Ihan hetken mietin kuinka monta yötä vielä lomaan, no, 28. Mutta ei ollut tylsää, yksitoikkoista eikä paperinmakuista niinkuin moni työstään huokailee.

Virkeät ja levänneet kurkistivat ovelta, tuumivat tulleensa melko sopivasti.

Kotimatkalla pelästytin vain yhden autoilijan, toisen tienylityksen kohdalla muistin jo koulun opit. Oikealle, vasemmalle ja taas oikealle, ei vain kahdesti oikealle, pysähtyäkkin kannatti.

Kahvi on tippumassa, pyykit koneessa, hommat hallinnassa. Eikä mitään estettä nauttia lounasta takapihalla kunnon konjakkitujauksen kera, ottaa päiväunia päälle ja pohtia vasta sitten vapaille varattuja hommia.