Koira ja auto nimittäin. Koirat odottavat, niinkuin mekin, huomista. Silloin alkaa se vuoden parempi puolisko, eli metsästysaika. Siitä saaliista nyt ei niinkään ole väliä vaan riemusta kun koirat pääsevät taas vapaina juoksemaan sinne minne kuono vie.

1835159.jpg  KVA&MVA

Auto meni katsastuksesta läpi, eikä tarvinnut huollossakaan kuin hieman säätää pakokaasutestiä varten. Inssi tosin totesi ettei käynnistyminen oikein vakuuta häntä. Totesin että näin vanhoissa autoissa on omat kujeensa ja konstinsa, meinasin vielä lisätä että kunhan tuosta poika vähän vanhenet niin huomaat mitä ikä tuo tullessaan. Myös autoille.

Kotimatkalla koukkasin järvitien kautta. Kaupasta olin ostanut saappaat, uutta uimapukua en raatsinut vielä katsella. Monen tiukan vuoden jälkeen on vaikea uskoa että varaa olisi ollut molempiinkin, tähän väljempään budjettiin on oma totuttelemisensa.

Eipä siellä järvellä muita ollut, ja polkukin niin kurainen että tarpeen saappaat olivatkin. Vesi oli yllättävän lämmintä.

Kotona laskin paljonko autolla ajettu kilometri on vuodessa maksanut, niitä kun ei kovin montaa sataa tullut. Melkein olisi taksilla kannattanut ajaa ja ostaa seutulippu.

Vaan seutulipulla pääsee ainoastaan kaupunkiin ja ostoksille, joten sillä en tee mitään. Tuskin se taksikaan suostuisi meitä koirien kanssa metsälle kyytimään tai uimareissuille, eikä varmaankaan osaisi takaisin hakea jos osoitteena olisi neljän polun risteys ja siitä Hirvilammen polkua kilometrin verran. 

Vanhan auton omistaminen alkaa olla aikamoinen synti, mutta jos sen avulla pääsen marjaan, sieneen ja metsälle sen sijaan että päätyisin kaupunkiin shoppailemaan niin olkoon, minun vihreyteni raja kulkee tässä.

Ainakin vielä vuoden, seuraavaan katsastukseen saakka.