Hieno viikonloppu takana, tytär, vävy ja kaksi isoa, karvaista kaveria kyläilemässä. Tapansa mukaan tytär oli pakannut farmarin täyteen, kiitos vain! Minulla on nyt pieni kasvihuone myös omalle takapihalle, saan siellä ainakin taimet hyvään alkuun.
Tehtiin pitkiä lenkkejä koirien kanssa, päivitettiin kuulumiset, ja meidän suvun tapaan syötiin ja herkuteltiin kunnolla. Sekä tietysti pötköteltiin pitkin ja poikin.
Tuntuu että surun varjo alkaa väistyä, entinen keveys palailla. Ainakin ajatukset kulkivat molemmilla jo pitkällä tulevassa, nyt sen ajatteleminen ei enää satuta tai ahdista.
Mietin että paitsi surun kanssa elämistä on täytynyt näinä vuosina oppia muutakin. Oppia tulemaan toimeen sen uuden minän kanssa, sen jonka ajatukset ja arvomaailma on myllerretty nurin ja käännetty läpikotaisin - sen joka ei ollutkaan ihan sellainen kuin aina kuvitteli.
Tai jonka ei edes tarvinnut asiaa ihmeemmin miettiä.
Ja hyväksyä ne tunteet jotka kutsumatta tulevat ja menevät, aikaa ja paikkaa kyselemättä. Siinäkin on ollut oma oppinsa.
Lenkillä metsäteillä käveltiin osa matkaa kapeaa traktorin raidetta pitkin. Horjahdus sivuun tiesi hupsahdusta syvään hankeen.
Vähän samanlaista tasapainoilua tämä mennyt aikakin on ollut.
Mutta nyt niihin aiempien kommenttien kysymyksiin.
Mansikan taimeni ovat muistaakseni Rugen-lajiketta, sitä olen ainakin aiemmin kylvänyt. Anteeksi että vastaus viipyi!
Se tekee vähän metsämansikkaa isompia marjoja pakkasiin asti ja talvehtii hyvin maassa tai kellarissa. Rönsyjä tulee vähän mutta taimet kasvavat mukavan muhkeiksi ja satoisiksi. Menestyy myös parvekelaatikoissa.
Lastu puolestaan kyseli "maitotyttöreseptejä". Tässä pari pääsiäiseen liittyvää, ja kuten kerroin, perhe jolta ne sain oli venäläistä syntyperää.
Kulish, eli pääsiäispulla
6-7 dl vettä
2 tl kardemummaa
n. rkl appelssiinisukaattia
1 tl sokeria
1 tl suolaa
250 g voisulaa
3 valkuaista
kourallinen rusinoita
Sekoitetaan hyvin ja lisätään reilu pala ( n 60g) hiivaa sekoitettuna tilkkaan vettä
Vehnäjauhoja sen verran että saadaan löysä taikina
Kaadetaan korkeaan vuokaan, tai useaan pienempään, kohotetaan hetki ja paistetaan n. 1 h reilu 200 astetta.
Valmis pulla koristellaan tomusokerikuorrutuksella ja halutessa pääsiäisnamuilla.
Pasha-reseptillä puolestaan tulee ämpärillinen herkkua, ja olen säilyttänyt sen tässä koossa muistellen valtavan isoa ruokapöytää ja seuruetta sen ympärillä. Missä he kaikki nykyään lienevätkään?
8 keltuaista vatkataan vaahdoksi käyttäen osaa sokerista, jota yhteensä tulee 2 kg
( liian makeaa omaan makuuni, mutta näin reseptissä lukee)
4,5 kg rahkaa
150 g vaniljasokeria
vajaa kkp rusinoita
1 kg voisulaa
Sekoitetaan ja valutetaan, tai tarjoillaan sellaisenaan.
Nykyisin harvoin käytän reseptejä tai tarkkoja mittoja, nämäkin kulkevat mukana siis vain muistojen tähden.
Vastausta ensi kesän pihasuunnitelmiin joutuu sen sijaan odottelemaan vielä reilun kuukauden. Vanhempi hirvikoira kävi taas kerran sulhasissa, ja vasta ultra paljastaa menikö tämäkin reissu pelkän huvittelun merkeissä.
Isäntä uskoi viimein että kalenteri ja kalliit verikokeet ovat täysin turhia oikeaa ajankohtaa määritellessä, siinä vaiheessa kun mäyräkoirauros yrittää kaivautua harmaan tarhaan ja menettää ruokahalunsa ja melkein järkensäkin on juuri oikea hetki lähteä kyläilemään.
Eli jos pennut syntyvät loppukeväästä ne ehtivät mainiosti myllätä puolet pihasta ennen luovutusta. Siinä tapauksessa lienee viisainta istuttaa kukkia vain omalle pihalle, isännän pihalla saavat kasvaa vain sitkeimmät perennat.
Todellinen optimisti on siis sellainen joka kylvää tässä vaiheessa kaikkea mahdollista ja silti toivoo että pentuja syntyisi ainakin 5. Niin monta varmaa varausta niistä jo olisi.
Loppuun vielä kysymys. Mitä suksen pohjiin levitetään näillä hankikeleillä? Luistelutyyliä en tunnu oppivan, ja tavallinen pitovoide häviää liian nopeasti.
Sillä kysehän ei millään voi olla kunnon pettämisestä kuten isäntä rohkeni epäillä.
Kommentit