Sain eilen kameran takuukorjauksesta, luvatun viikon sijasta kului kolme ,mutta eipä haittaa, pääasia että löytyi vikaa.

Teknisten vehkeiden korjattavaksi vieminen nostaa hikeä pintaan jo kotona. Pohdin pitkään ja hartaasti kuinka mahdollisimman selkeästi ja tarkasti kuvaisin epämääräisiä ääniä, häiriöitä tai ongelmia. Vastapuolella yleensä nuorehko miesihminen virnuilee huvittuneen näköisenä ja kysyy jotain tarkentavaa josta en ymmärrä mitään.

Vähän samasta tunteesta on kyse kun pohtii lääkärille ajantilaamista tai istuu odotushuoneessa. Olenko nyt varmasti kipeä, uskooko se vaikken näytä tämän sairaammalta? Pitäisi olla helpottunut jollei vikaa löydy, yleensä on vain mielissään ettei tullut turhaa käyntiä.

Varsinkin vanhojen autojen kanssa näitä hetkiä tuli usein vastaan. Epämääräistä kilinää, kolinaa, hihnan kirskuntaa, nykivää menoa. Autokorjaamolla koin toisaalta myöskin yhden niistä pienistä hetkistä jolloin tuntee itsensä ihan päteväksi.

Nuori kaveri töiden vastaanotossa kuunteli, myhäili ja nyökytteli kun kerroin millaista ääntä ja mistä kuului. Kutsui asentajan, samanlaisen klopin, ja oikein muikeasti esitti tälle millaista ääntä rouvan autosta muka lähti. Kehoitti asentajaa kokeilemaan autoa varmuuden vuoksi, vaikkei varmaankaan mitään erityistä löytyisi.

Asentaja palasi, hyvin ällistyneenä kertoi että just semmosta ääntä sieltä kuului, just sieltä mistä rouva kertoikin. Ne seisoivat ja tuijottivat ihmeissään toisiaan. Asentaja vielä toisti, kuului sieltä. Eivät ne ihan kunnioittavasti vieläkään katsoneet, mutta jo sinnepäin.

Nyttemmin olen päässyt näistä ongelmista, poika ajaa ja käyttää siten myös huollossa.

Eli olin oikein tyytyväinen kun kuulin että joku kameran virtapiiri oli ollut, tuota, risa nyt ainakin.