Siinä päivän saalis, viisi tuntia tuulta ja tihkusadetta, mäyräkoira jäniksen perässä.

Tällä viikolla vietetään aikuisopiskelijoiden viikkoa, ainakin sitä, voi olla menossa muitakin.

Jäin miettimään opettajia matkan varrelta. Hassua, että vaikka aikuisena opiskelin parikin tutkintoa aivan uudelta alalta, ei näistä opettajista jäänyt oikeastaan mitään mieleen. Ehkä aikuisena oli jo tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä tai sitten opettajat ennen olivat erikoisempia persoonallisuuksia.

Ensimmäinen opettaja oli nelikymppinen nainen, kai tiukka ja topakka mutta piti koulukiusaajat kurissa ja oli aikoinaan pojan mieleen, ehti ennen eläkkeelle lähtöä opettaa alkeet hänellekkin. Päällimmäisenä muistan silti sipulipussin jota vasurina virkkasin ja purkasin koko vuoden, kateellisena seurasin mitä muut ehtivät tehdä. Saman hikisen langan sain vielä kesäläksyksi, vaan ei sitä opettaja enää syksyllä kysellyt.

Toinen oli nuorehko mies, toi näytelmäkerhoineen uusia tuulia kylälle. Vaikka otti kuoroon mukaan kieltäen ääneen laulun, muistan silti lämmöllä. Kannusti oppikouluun pyrkimään, jopa kaupunkiin, vaikka muut epäilivätkin pääsykokeissa onnistumista. Tosin tunnustaa täytyy että mamman lupaamalla kellolla oli yhtä paljon ansiota että suostuin. 

Matematiikan opettaja oli vanha mies, viimeisiä vuosiaan, tuumasi että joukko-oppi on hölynpölyä mutta opetetaan kun kerran määrätty on. Käski mennä kotimetsään ja huutaa siellä niin paljon kun ääntä lähtee, liian hiljainen kuulemma olin. Että pannaan tähän piikkiin jos korvat jollain nykyisin soi.

Äidinkielen opettaja oli asialleen omistautunut ja innostunut, silti päällimmäisenä jäivät mieleen liian lyhyet housunpuntit ja muu vaatetus. Se oli aikaa jolloin muotia oli vain yksi tyyli kerrallaan, oli sitten mini tai maksi, mikrot tai kellohame. Vasta myöhemmin tajusin kuinka hyvä opettajana oli.

Uskonnon opettajasta jäi mieleen pitsipusero ja sen aiheuttama kohu. Hyvänen aika, uskontoa ja läpinäkyvä pusero.

Biologiaa opetti vanha nainen joka sairastui aina ennen  sukupuolivalistustunteja. Näytti paljon filmejä joiden aikana oli hyvä torkkua takarivissä, jotain iloa olla pisimpiä. Antoi maantiedosta kympin mikä on hilpeyttä myöhemmin herättänyt. Mutta toisia kiinnostaa matkailu, toisia ei.

Fysiikan ja kemian opettajaa kävi sääliksi. Hiljainen, kiltti mies melko toivottoman urakan edessä. Antoi hyviä numeroita ihan siitä ilosta että joskus viitsi viitata ja vastata eikä kemianluokassa saanut mainittavampaa tuhoa aikaan.

Historian opettaja oli anorektikko vaikkei sitä nimitystä silloin käytetty, opetti hyvin mutta luokanvalvojana jätti huonot muistot. Joka vuosi odotin stipendiä, aina meni muille ja opettaja vain todistusta ojentaessaan hämmästeli ettei ollut huomannutkaan kuinka hyviä numeroita. Periaatteesta en ottanut koskaan keväällä tarjottua tikkaria.

Saksan opettaja oli ensimmäinen jolle ässäni kelpasi, sillä kehulla pakersin sanaston ilolla läpi. Soitti meille haikeita lauluja joista en muista ainuttakaan.

Ruotsin opettajalle ei 10- riittänyt, täydellistä piti olla. Mutta asiansa osasi.

Piirtämistä ja kaunokirjoitusta en hallinnut, en myöskään kuulunut opettajan ihailijakerhoon. Mutta piirtää sain mitä halusin.

Liikunnan opettaja vei meitä uimaan ja luistelemaan, kannusti jokaista löytämään mieluisen lajin liikkua.

Paljon vartijoina ovat opettajat, niin pienestä voi into tai harmi nousta, siinä iässä.

Kumpa sen vain itsekkin muistaisi, opiskelijoita ja harjoittelijoita neuvoessaan.