Minä sitten inhoan pakkoa. Se on varmaan äidin ja isän syytä.
Lapsena ei koskaan ollut pakko, kun ei hoitoonkaan tarvinnut herätä.
Sai mennä kouluun kiharat vapaana liehuen, näyttää kieltä lettitytöille, läksyt hoidella kun tärkeämmiltä puuhilta ehti.
Jos vatsaa tai päätä koski sai jäädä kotiin.
Ei ollut edes pakko tiskata tai siivota.
Sempä tähden niistä hommista sitten innostuinkin, välillä toisten mielestä liikaakin.

Aamulla pitäisi pakosta syödä kunnon aamupala.
Minä syön banaania ja juon päälle mustaa kahvia.
Ja minun aamuni voi olla yhtä hyvin klo 6 kuin klo 18.

Ympyrät ja pyramidit täytyy muistaa ja käytäntöön soveltaa. Lounasta ei saa jättää väliin, tasaisesta verensokerista täytyy huolehtia.
Minä muistankin, sentään monta vuotta ravitsemusta opiskellut.
Ja nautin lounaaksi marjapiirakkaa ja mustaa kahvia.

Itsestään ja kunnostaan täytyy huolehtia. Rypyt ja selluliitti ovat häädettävissä, kampaaja luo uuden ja pirteän ilmeen kerran kuussa, tuulipuku on pannassa.
Jokainen järkevä nainen tiedostaa lihaskunnon välttämättömyyden, ja tietää uusimman toppimallin ja materiaalin jossa sitten painoja kolistelee, jumppaa ja venyttelee.
Minä kävelen yhtenä päivänä 15 km, toisena 5. Kolmantena istun kannon nokassa ja katselen männyn latvoja.

Työelämässä on ehdottomasti pakko pysyä ajan tasalla. Ja jollei sitä itse ymmärrä niin jokin virasto kyllä huolehtii asiasta. Vaatii todistuksia, kokeita, näyttöjä. Passeja, viiden vuoden välein uusittuja.
Koulun penkillä kuuntelemme kuinka innostunut ja hehkuvaposkinen esitelmöitsijä selvittää miten meidän työtämme pitäisi tehdä, mitä lukea ja opiskella.
Kukaan ei vain ole muistanut pakottaa häntä edes päivksi katsomaan mitä me teemme, ja miksi.

Tässä ajassakin täytyisi pysyä mukana, pakosti.
Kaikki virastot ja lomakkeet piileskelevät netissä, etsi ja tulosta sieltä.
Tottakai tiedät mistä härveleistä musiikkia kuunnellaan, miten uusi saunan kiuas ajastetaan tai induktioliesi.
Luet kehittävää kirjallisuutta, mielellään alkuperäiskielellä, tai vähintään jonkin merkkihenkilön elämänkertaa. Kesken saattaa olla myös pohjoismainen yhteiskuntakriittinen dekkari.
Toisaalta BB on sallittua seurattavaa, maajussit puolestaan täysin juntteja.
Ketä kiinnostaa, nehän ovat selvinpäin ja vaatteet päällä.

Ilmastonmuutos on ehdottomasti pakko tiedostaa.
Energiansäästölamppuihin vaihtaa vaikkei niiden valossa näkisi mitään jollei ostaisi muutamaa lisävalaisinta.
Autolla ajo on syntiä, maalla asuminen vieläkin pahempaa.

Erilaisuutta, vieraita kulttuureja ja niiden tapoja on pakko ymmärtää.
Kunhan samalla muistaa vähän hävetä näitä omia perinteisiä, ja laulaa joululauluja vain kun ne eivät ketään muuta loukkaa.

Olisihan näitä, vaikka ja kuinka.
Minun ei kyllä ole pakko, ei mitään!
Paitsi osallistua tähän pakinaperjantaihin.
Siitä en nähtävästi eroon pääse.

Eikä kyllä ole pakkokaan.





.