Kaivattu talvinen sää on nyt täällä. Kansa liukastelee, palelee ja miettii että tätäkö se nyt olikin? Vuosikymmeniin en ole käyttänyt pipoa, nyt on pakko. Joko hiukset ovat harventuneet tai sitten elimistö hälyttää, säilyttämään sentään viimeiset rippeet aivotoiminnoista. Nykyään pipo on onneksi muotia, joskus aikoinaan ei. Onneksi keksittiin pannat, punaiset korvat kaunistavat harvaa.

Pakkanen ei hirvikoiraa haittaa, mitä kylmempi sen parempi. Mäyräkoirat taas kipittävät lenkkinsä niin lujaa että itsekkin saa hien pintaan. Joku väitti ettei koiran ulkoilutus kuluta kaloreita, täällä ei ainakaan päde, rusakon jäljen haistaessaan trio painaa kuin paraskin huskyvaljakko. Joskus mietin kuinka koomiselta näyttää iso ihminen roikkumassa perässä, hihnat solmussa ja nenäliina hukassa, neuvottelemassa risteyksissä mihin suuntaan mennään.

Blogilistalle on ilmestynyt paljon ehdokkaiden vaaliblogeja. Ehtiikö niitä todella joku seurata? Onhan tietysti mielenkiintoista lukea mitä oma tai puolituttu ehdokas pohtii, vai tajuaako sen teksteistä ylipäätään mitään.

Nuorempana puolue ja ehdokas oli aina selvä, nyt tuntuu ettei näistä löydä mitään järkeä. Vaalikoneen kanssa käy samoin kuin monelle muullekkin, se ehdottaa aivan "väärää" puoluetta tai nimeä. Mistä ne mielikuvat sitten oikeastaan tulevat joiden perusteella päätös tehdään? Kun sitä nyt ei ainakaan voi harkita jota kone suosittelee, olkoonkin että ajattelee samoin kuin minä.

Vaalit ja valinta on meillä esillä illallakin. Pitkäaikainen metsästysseuran sihteeri haluaa jo jättää hommansa, katsoo hoitaneensa yhteisiä asioita tarpeeksi. Saas nähdä onko aika vieläkään kypsä naisen valinnalle, se on tämä niitä viimeisiä miesten linnakkeita. Toisaalta ymmärrän, hyvinkin.