Yövuorot menivät sukkelasti, viimeiset kun sai nukkumaan niin ensimmäiset jo aamuaurinko herätti. Ja minut nukutti, hyvä kun taimilaatikot ehdin ulkoiluttaa ja koirat lenkittää. Tomaatin taimia on taas runsain mitoin, mutta eiköhän niitä jonnekin kasvihuoneen lisäksi saa lykittyä.

Hannilta nappasin tälläisen jutun, eli luettelon asioista jotka ovat pielessä, päin mäntyä, huonosti tai muuten vain vinksallaan. Ensin ajattelin että tulee turhaa valitusta, sitten että voihan sen ajatella ihan toisinpäinkin. Eli jollei tämän enempiä murheita ole niin eiköhän näiden kanssa pärjää.

1. Nimessäni

Entisen miehen sukunimi, mutta olkoon, ainakin niin kauan kunnes avioituu. Ja tuntuu oikeammalta kun tyttärellä ainakin toistaiseksi on sama nimi.

2. Kasvoissani

Minulla on aina ollut tummat silmänaluset. Kaikkeen tottuu. Myös otsaryppyihin, ne saa kätevästi otsatukan alle piiloon.

3. Vartalossani

Pielessä? Pääasia että on riittävän vahva, jaksava ja toimii ,enimmäkseen, tarvittaessa. Isäntä väittää että minulla on jo pieni vatsa ja rumat varpaan kynnet, mutta kuka miehiä kuuntelee?

4. Luonteessani

Pitääkö tässä olla rehellinen? Olen aika kärsimätön ihminen, joskus minuuttikin on liian pitkä aika odotella pesukoneen luukun avautumista. Eli mennään eikä meinata, vaikka joskus meinaten pääsisi paljon helpommalla. Olen kyllä kehittynyt, saatan jo poikkeustapauksessa käydä ravintolassa syömässä.

Muuta? Kuulemma usein omissa ajatuksissani ja hajamielinen. Kuka aina jaksaa keskittyä miesten asioihin? Tai vastata kun kysytään, ja vielä asiallisesti ja harkitusti. Varsinkaan ennen aamukahvia. Kahden mukillisen jälkeen osaan kyllä selostaa millä mitoin kahden aarin kasvimaa syntyy.

5. Vaatekaapissani

Se on täynnä. Silti käytän aina samoja vanhoja niin kauan kuin ikinä kehtaan. Eli ne hajoavat. Inhoan vaatekaupoissa kiertelyä, ja logiikka kai menee niin että kun on kunnon varasto niin tarvitsee käydä harvoin. Se varasto taas syntyy suvun kierrätyksestä, tai pari kertaa vuodessa tehdyn kaupunkireissun tuloksena.

Siellä on myös vaatteita joihin liittyy muistoja, joita ei kerta kaikkiaan voi heittää pois. Ei kai kukaan enää pue vauvojaan röyhelöpaitoihin? Niihin nauhoilla solmittaviin kietaisumallisiin, jotka aina huolella silitettiin.

Kotonani

Ennakoin tämän ja siivosin eilen. Suurin vika kodissani on liian vähäinen ikkunapinta, taimikasvatusta on pakko rajoittaa. Mutta elättelen toiveita että talous kestää haaveet, eli sen talon metsässä. Selviää alkukesän aikana.

Työssäni

Usein mietin raportteja kirjoitellessani että uskookohan näitä juttuja kukaan. Sattuu ja tapahtuu. Yössä on oma taikansa, enkä hevillä enää päivätöihin vaihtaisi.

Ystävissäni

Pojan kuoleman jälkeen osasta tuli aiempaa läheisempiä, muutama taas ei osannut lähestyä minua ollenkaan. Ehkä aika auttaa tähänkin.

Enimmäkseen vika on minussa eikä ystävissäni, viihdyn liian hyvin omissa oloissani.

Perheessäni

Näin mennään kun muutakaan mahdollisuutta ei ole.

Harrastuksissani

Saappaat saveentuvat ja kynnenaluset mustuvat puutarhahommissa. Kasveihin, koiriin, patruunoihin ja muihin metsävarusteisiin saa myös uppoamaan aika paljon rahaa. Totohan on pelkästään voitollinen peli.

Isäntä hakkuutti aikoinaan tien viereen aukon ja kertoi kysyjille syyksi että sen verran maksoi radalla käyminen ennenkuin sain hirviluvat. Epäilen että joku uskoikin.

Kumppanissa

Välillä kaikki, mutta enimmäkseen ajattelen että tiesin kyllä ihan tasan tarkkaan mitä hain ja sain. Eikä sitä kukaan jaksa itselleen kauaa vihoitella.

Lemmikeissäni

Olen jo oppinut että niiden perään on turha sännätä pelkässä aamutakissa. Vaikea on niiden viaksi hirmuista metsästysviettiä laittaa, semmoisista suvuistahan ne on ihan tarkoituksella valittu. Siilien vainoamista en kyllä ymmärrä, enkä työkassini kaivelua.

Kielenkäytössäni

Vanhemmat eivät koskaan kiroilleet meidän lasten kuullen, eikä sitä suvaittu meiltäkään. Osaan silti aika hyvin.

Ääni on kuuluva, ja sanoma tulee joskus liiankin selväksi. Ja harkitsemattomasti.

Musiikkimaussani

Ei mitenkään kehittynyt. Jäi jonnekkin Popedan ja Modern Talkingin tienoille - seikka jota lapset aikoinaan syvästi häpesivät. Eli kunnon jytinää ja kovaa, silloin harvoin kun kuuntelen jotain.

Kotikaupungissani

Hanni lupasi että saan kopsata hänen vastauksensa. Eli "tästä tehtiin väkisin vääntämällä kaupunki vuoden vaihteessa liittämällä monta kuntaa/kaupunkia yhteen. Mitään positiivista en ole vielä havainnut asiassa, negatiivista sen sijaan paljon. En suostu olemaan kaupunkilainen, mie jääräpäisesti sanon entisen kotikuntani nimen asuinpaikkaa kysyttäessä."

Kaikki mikä ennen hoitui töissä nopeasti ja vaivattomasti vaatii nyt hirveän paperisodan ja soittokierroksen. Johtavaa lääkäriämme lainaten "siellä taitaa olla täysiä pölkkypäitä päättämässä kun mikään ei mene niille perille."

Ruokavaliossani

Syön mitä lystään ja milloin nälkä on. Jaksan sen mitä tarvitseekin ja mahdun vanhoihin vaatteisiini. Eli viis ravintoympyröistä ja lautasmallista, kunnon pullakahvit päivässä pitävät tämän tädin liikenteessä.

Lapsissani

Täydellisiä yksilöitä. Toinen vain uupui tähän elämään. Ja siihen täydellisyyteen?

Naapureissani

No mitä vikaa nyt voi olla kaikkitietävissä ja kaiken tiedon tahtovissa naapureissa? Pärjään kun koitan käyttäytyä asiallisesti enkä puutu riitoihin.

Nykyisessä elämäntilanteessani

Poika on poissa mutta olen uskoakseni päässyt  pahimman yli. Tai ainakin hyväksyn jo tapahtuneen. Muusta en enää huolehdi, se tulee mitä tullakseen on. Ei hänen lähtöönsäkään osannut tai voinut varautua.

Tulevaisuudessa

Tulevaisuudessa voi mennä pieleen mikä ja mitä tahansa. Voi yhtä hyvin olla ettei menekkään. Ken elää niin näkee sanoi aina mamma.

 

No, minä lähden nyt katsomaan mitä maalla on työviikon aikana tapahtunut. Jollen muuta teekkään niin lasken avautuneet tulppaanit. Ehtiihän sen perunan, ja muut hommat, huomennakin.