Monessa vanhainkodissa on jokin lemmikki, kissa taitaa olla se yleisin. Meillä on pari allergista hoitajaa, joten lemmikitkin ovat vain pihalla.

Tässä tutkitaan autoja - ketä onkaan paikalla päivän valjetessa.

Sen jälkeen voi rauhassa keskittyä aamupalan etsintään.

Syötävää löytyykin mukavasti.

Aamupesutkin täytyy huolehtia jossain välissä.

Nyt ei muuta kuin pienet ruokalevot ennenkuin päivän tohinat alkavat..

Työkaverit arvelivat tätä jostain karanneeksi kesykaniksi, niin tiiviisti se viihtyy päivät pihapiirissä. Vaan kyllä se on selvä rusakko - kävipä jo yhtenä aamuna tutkimassa omenapuutkin. Nähtävästi viimeistään ne löydettyään päätti jäädä meitä viihdyttämään.

Minäkin kyllä haluaisin olla vain pihalla, kuopsutella puutarhassa ja käännellä taimipurkkeja. Voikukan, juolavehnän ja vuohenputken parissa vierähtää useampikin tunti oikein mukavasti.

Viikonloppukin meni turhan nopsaan, siltä aina tuntuu tyttären käydessä. Hän toi auton täydeltä ruukkuja ja kukkia, ja paluumatkalle pakattiin vieläkin isompi lasti ruukkuja ja kukkia. Tosin ihan eri sortteja. Täytyy myöntää että myös Ranskassa osataan valmistaa varsinaisia tilaihmeitä.

EIpä minulla muuta, tälläkään kertaa.