Joulua on oikeastaan aika ihana tehdä näin kiireettä. Jo monena vuonna olen aloittanut työt vasta aatosta, saavat perheelliset juhlia rauhassa kotona - ja minä jo etukäteen.

Pojan kuoleman jälkeen joulun, niinkuin muidenkin juhlapäivien, merkitys on muuttunut. Sitä miettii miksi ripustaa valoja, koristelee ja kokkaa vaikkei yhtään jouluiselta tunnukkaan. Mitä väliä siivouksillakaan, onhan meillä riittävän siistiä muutenkin.

Me tyttären kanssa vietämme joulua yhdessä aiemmin, silloin kun sattuu molempien työlistoilta sopiva rako löytymään. Meistä kun on mukava antaa lahjoja toisillemme ja syödä perinteisiä laatikoita. Kalenterista viis.

Se tuntuu nyt aivan oikealta tavalta, meille.

Tänään, kinkun ja laatikoiden kypsyessä, mietin taas kerran että miksi näitä touhuan. Voisihan sitä vain kaivautua viltin alle sohvalle, ja niihin omiin rutiineihinsa.

Sitten katsoin keittiön ikkunaa ja kuuntelin rappusilta kuuluvaa kopinaa.

1261606824_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ehkä on hyvä hetkeksi hiljentyä miettimään pois menneitä, mutta myös iloitsemaan ja nauttimaan siitä mitä vielä on.

Jollen minä kinkkua syökkään niin tiedän yhden joka pitää siitä erityisen paljon. Ja kolme muuta joiden mielestä sen tuoksu on aivan vastustamaton.

Jos minusta tuntuu hämärä lempeämmältä tiedän miten kauniilta valoin koristeltu kuisti näyttää tielle.

Aamuisin - minähän tulen kotiinkin, en vain lähde.

1261662287_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oikein lämpöistä ja hyvää joulumieltä kaikille!