Vaihdettiin yövuoroja toisen yökön sukujuhlien tähden. Viikonlopputyöt eivät haittaa, varsinkaan kun sunnuntaille on luvassa runsaita sateita. Puimaan ei päästä vielä, voi olla ettei ensi viikollakaan kestä pelto koneita. Se ei viljan kohentunut hinta paljoa ilahduta jollei sitä korjattua saa.

Papuja sen sijaan on saanut, kolme ämpärillistä pakastin, neljättä yritän kaupitella muille. Isäntä kurkisti pakastimeen ja totesi että täytynee turvautua ensi talvena baarin ruokiin, pelkkiä papuja, sieniä ja marjoja. No, hirvijahtihan ei ole vielä edes alkanut.

Syksyn tuntua on myös puuutarhatöissä. Nostin sipulit kuivumaan, keräsin kukkakimppuja ja peittelin kurpitsamaan, hallaa lupasi säätiedoitus. Syksy on hienoa aikaa, varsinkin aamut puolukkametsässä, sumun hälvetessä ja auringon lämmittäessä rinteitä. Syksyssä on ihan oma tuoksunsa.

Omat oli tuoksunsa myös autossa, eipä yllättäen mennytkään katsastuksesta läpi. Poika Helsingin väliä ajaessaan taisi päästellä karstat koneesta, nyt kevään seistyään ja vain muutaman järvilenkin saaneena auto vaatiikin lisäsäätöjä. Edelleen mietin ettei auton omistaminen kovin järkevää ole, vaan luopuakkaan ei raaski.

Katsastusreissulla katselin myös isännälle housuja. Miten lie aikoinaan lipsahtanutkin tuo vaatteiden hankinta minun kontolleni. Mamma jo aikoinaan noitui miten tuli poikansa opettaneeksi, päästi sovituskoppien piinasta. Ei vain kehdannut katsella enää vanhoja, meni ja osti tarpeen nähdessään uusia. Tuumi että jos edes silläkonstin miniän saisi. Mihin lie sitten minä luotan, ehkä olen vain laiska parsimaan ja paikkaamaan.

Vaan hyvin se sujui, housunosto, vieraankin miehen kanssa. Minä etsin hänelle sopivia sovitettaviksi, hän näki lukea mitä kokolapuissa sanottiin. Kassalla jonotettiin molemmat ylen tyytyväisinä. Se ei turhamaisuus ole ainoastaan naisten luonteenpiirre, numeroa liian suurissa farkuissa on muka nolo olo. Ihmettelen, sillä näin sanoo mies joka liikkuu Reinoissa läpi kesän.