Töissä sitkeänä kiertävä flunssa pyrkii kutittelemaan minunkin kurkkuani. Eilen heräsin vain parin tunnin unien jälkeen, onneksi. Siinä kuumaa keitellessäni pengoin pakastimesta marjoja illaksi.
Olivatkin jo valmiiksi sulaneita, osa sentään vielä vähän kohmeessa.
Koska kurkku oli käheä ja kipeä ei tullut mitenkään räväkästi noiduttua. Sillai pienesti vain.

Ehdinkin jo miettiä mitä perjantaiaamuna alkavalla vapaaviikolla kokkailisin.
Selvisi, nopeasti.
Tomaattikeittoa, tomaatti-pinaattipaistosta, tomaattikastiketta.
Vadelma-karpalokiisseliä ja pannukakkua vadelmahillolla.
Sillä onneksi kaapista löytyi hillosokeria sekä iso kattila mehun keittoon.

Ja onneksi hirven lihat sekä mustikat ja sienet olivat eri pakastimessa.
Isäntä tosin ei mitenkään innostunut kuultuaan menusta.
Tässä kylässä on sentään Nesteen baari, joten ei hätää!

Töissä oli yöllä aikamoisen doupattu olo, ja minä niitä harvoja joita väsytti.
Meillä eivät öisin hiippaile tontut vaan valkopaitaiset mummot.
Ehkä minäkin opin joskus kulkemaan yhtä äänettömästi.

Ehkä opin ja hoksaan myös joskus miksi itse blogiani kommentoidessani jää niin paljon tyhjää tilaa kommenttiosan loppuun.
Tiedä sitten haitttaako se, mutta kun aikoinaan oli piirustuspaperikin kortilla niin ei vieläkään tahtoisi tilaa tuhlata.
Onko se tuhlausta vai olenko vain ottanut liian monta Panadolia?