Perjantaiaamusta Tamperetta kohti, viimeinkin vapaat sattuivat yhtäaikaa tyttärelle, Erkille ja minulle. Rauhallinen ja tasainen kyyti, hilpeä mieliala, lyhyen koukkauksen kautta löydettiin ongelmitta Hervantaan ja parkkiin. (Näinhän virallisen selonteon piti mennä?)
Tytär halattiin, elukat rapsuteltiin, tupa tarkastettiin, vävy päästettiin melko vähällä. Hervanta kierrettiin, ostettiin reppu ja penaali kuten sisko2 koululaiselle kehoitti. Opiskelijoita, liikennettä, meluista. Kai sitä kaikkeen tottuu, oikealla asenteella.
Asennetta oli myös tyttärellä kun yritin kaikenlaiseen hommaan ängetä, ymmärsi ettei tarkoitus paha ollut. Niin harvoin vain enää on edes mahdollista auttaa. Tiedä sitten osasiko sitä silloin kun vielä apu tarpeen oli, taisi muut kiireet viedä liikaa aikaa.
Vävy viritti grillin, viisaana miehenä tiesi että kylläiset eivät niin mahdottomasti touhota, kaivoipa viskipullonkin kätköistään. Tiesi myös mikä anopille maistuu, yhdessä otettiin ja viisaita puhuttiin.
Kotimatkalla kuunneltiin nostalgian vallassa oikein kotimaista iskelmää. Matti ja Teppo, kissankultaa. Todettiin että sitähän se, useasti, eiköhän kokeilla vielä kaupungin yöelämää näin reissun päälle.
Siellä piti esiintymän omaa ikäluokkaa rokkimimmi, mielialat juuri semmoista menoa ja meininkiä vailla. Istuttiin pöytään ja ihmeteltiin, harvoin ollaan nuoremmasta päästä enää nykyään. No, ilta alussa. Vaan siinä vaiheessa kun orkesteri nosti soittimensa ja viritti haitarinsa, kutsui solistin sisään ja esitteli tangoprinsessan meinasi Erkiltäkin mennä vissyt väärään kurkkuun. Oltiin vain yhdestä viikonpäivästä erehdytty.
Eipä mitään, tunti kuunneltiin ja muistettiin että on sitä menevämpää toisessakin kapakissa. Oli, solisti sairastunut ja paikka yli lupien nuorisoa täynnä. Vaan ei hätää, nakkikioski oli auki.
Aamulla heräsin puhelimen soittoon, isäntä toiveikkaana kyseli ruokaa. Pakastin on mainio keksintö. Vaan olisi voinut varoittaa, olisin napannut buranaa heti. Kiväärit oli nääs pakattu ja kaverien kanssa sovittu, radalle heti ruuan jälkeen.
Ukkonen jyrisi, aseet paukkuivat enkä surkeammin ole ampunut kait ikinä. Kun lapsuutensa on asunut kallioiden keskellä voimalinjan alla väräyttää aina päällä oleva ilma hieman.
Kylällä paloi muuntaja, jääkaapista meni termostaatti mutta satoihan sentään pitkästä aikaa.
Ensi kerralla riittää piimätarjoilu.
Kommentit