Vältettävien roppien listalle suolaveden kanssa päätyy nyt myös rommi. Onneksi ostin vain pienimmän pullon, eikä se taida heti vanhetakkaan. Suola vei äänen, rommin jälkeen soivat korvat.

Muinoin, kun vielä esiinnyin yhden ison ja tunnetun firman väreissä, kouluttaja painotti meille ettei asiakkaalle koskaan saa luvata liikaa. Aina kannattaa mainostaa ja luvata vain sen verran mitä varmasti pystyy tarjoamaan ja tekemään. Asiakasta ilahduttaa ja sitouttaa huomattavasti enemmän jos saakin paljon odotettua parempaa palvelua kuin katteettomin lupauksin paikalle houkuteltuna.

Itse ainakin ilahduin tänä aamuna suuresti. Yöllinen korvasärky pakotti uudelleen soittamaan terveyskeskukseen, hetken empisen jälkeen sain ajan hoitajalle. Taikasana olikin sairaslomalappu.

Hoitaja katsoi korvaa, pähkäili ja pohti aikansa jatkoa, päätti kysyä lääkäriltä neuvoa. Lääkäri, nuori ja topakka nainen, otti vastaan kahden potilaan välissä. Kiireetön, asiallinen, tutki tarkasti. Kyseli jopa vanhan sairaushistorian perusteella miten nyt menee!

Tunnissa selvisin apteekin kautta kotiin.

Toivottavasti tontut ovat kurkistelleet tämän lääkärin ikkunan takana, on varmasti lahjansa ansainnut.

Pomon ikkunan taakse tonttuja ei sen sijaan juuri nyt kaivata. Jostain syystä yövuorolaisten helppoja oloja ja huikeita lisiä ihmetellään helposti, kokeilu ja tuuraaminen onkin sitten ihan eri juttu.