Pieni musta laatikko television vierestä simahti juuri ennen joulua. Ylevästi ajattelin että olkoon, onhan sekin aika käytettävissä johonkin viisaampaan. Tuleehan radiosta maailmanpolitiikan arkipäivä ja sanomalehtikatsaus, kirjasto on vieressä.

Vaan kuka jaksaa pyhinä,täydellä vatsalla, konvehtilaatikko vieressä, keskittyä semmoisiin? Puhalsin pölyt levyhyllyltä ja pistin Somerjoen soimaan.

Seuraavaksi menin kirjastoon. Venäläiset klassikot kahlasin aikoinaan, uudet kotimaiset luen sitä mukaa kun ilmestyvät. Sitäpaitsi, kirjan pitää olla sellainen että jos nukahtaa kesken sivun pääsee seuraavanakin iltana juonesta perille. Ja mielellään vähän isompaa ränttiä.

Kotona luin lehdestä kaikenmoisista uutuuslajeista. Spinninki ja airopikki eivät ole enää mitään, valikoimaa ja nimistöä löytyy. Samoin kuin vaatepuolta, nekin pitäisi hommata. Jos alkaisikin jonkun uuden, virkistävän, kehittävän ja kiinteyttävän liikunnan?

Katsoin kolmea toiveikasta koiran naamaa. Kyllä raitis ilma ja reipas lenkki sentään tuo paremman ruokahalun ja unen.

Ruoka, niin, kauppaankin piti lähteä. Jatkuvasti valitetaan kuinka suomalainen nainen kulkee tuulipuvussa eikä välitä pukeutumisesta tai naisellisuudesta yhtään mitään. Ulkona satoi räntää, pyöräily on hameessa hankalaa, joten tyydyin tuulipukuun.

Se sopii vanhan, rämisevän pyöränkin kanssa paljon paremmin yhteen. Soittokelloakaan ei tarvitse, osaavat väistää ajoissa jo kolinan kuullessaan.

Alkossa ihmiset pakkasivat kuohuviiniä kasseihin. Harkitsin hetken. Sitten muistin miten hyvin saunan jälkeen yksi kolmonen raukaisee, eikä tarvitse lasienkaan kanssa kekkuloida.

Ruokapuolella mätin lenkkiä kärriin. Muutama metsäreissu koirien kanssa tiedossa, eikö tuota lie jotain pakastimeenkin varattu. Jätin sovinnolla paistit ja fileet, sipsit ja salaatit. Kai sitä voi pistellä mustikoita dippien tilalla, puolukoita päälle.

Illalla vilkaisin ohimennen peiliin, jotain käyttöä sillekkin. Isäntä sanoi, tapansa mukaan ja vanhasta muistista, komia sie oot. Mitäs siitä jos lie parasta ennen päiväys mennyt, eihän se ole yhtään sama asia kuin viimeinen käyttöpäivä.

Purkasin boksin laatikosta, virittelin töpselit paikoilleen ja kellahdin sohvalle koirat kainalossa. Napsautin television päälle ja otin lokoisan asennon. Onneksi oli jo alennuksessa, tämä Philipsi.