Ja miksei olisi, suorastaan ihanasti. Ainakin työterveyshoitajan mielestä. Viiden vuoden välein toistuva tarkastus oli tänään.

Aikoinaan käyttäessäni lapsia neuvolassa terveydenhoitaja hössötti ja touhusi niin mahdottomasti ettei varsinaisista hommista meinannut tulla mitään. Eikä aina tullutkaan koska hänet kuulemma valitusten takia siirrettiin hoitamaan aikuisten asioita. Eli työterveyshuoltoon.

No, ikä rauhoittaa vähän muitakin kuin minua. Mutta käynnin anti?

Verenpaine hyvä, paino ihanteellinen, harrastukset hyvät. En tupakoi, hienoa! Yötyö sopii fysiikalle, saan nukuttua, mikäs sen parempaa. Kokeilin kyllä, sanoin että konjakkia otan silloin tällöin. Ei reaktiota. No, ehken ollut kyllin vakuuttava.

Kuulokokeeseen uhrattiin eniten aikaa. Kurkistin verhon raosta sen verran että halutessani olisin voinut painella nappia samalla tahdilla, kuulin tai en.

Hankalia asioita, kuten työn rasittavuutta, työoloja tai muuta vastaavaa ei otettu puheeksi. En tiedä olisiko edes ehditty, puhelin soi siksi tiuhaan.

Olisin ollutkin liian suorapuheisella tuulella. Meille ei oteta ollenkaan sijaisia kesäksi, "joten ymmärrättehän yököt ettette millään voi pitää lomaa kesäaikana". Emme ymmärtäneet, niinkuin ei pomokaan ettei se lain mukaan ihan pelkkä ilmoitusasia ole.

No, näin hyväkuntoinen kuulemma voisi mainiosti jäädä eläkkeelle vasta 70-kymppisenä, ei hänkään aiemmin aikonut. Yritin vedota työn raskauteen, nosteluihin ja kääntelyihin.

"Hyvänen aika, sinähän voit aina vaihtaa johonkin kevyempään ammattiin, olet ennenkin työpaikkaa vaihtanut."

Mikä tulevaisuuden kuva! Olisiko ehdotuksia? Ja pitäisikö jo nyt suunnitella vaihtoa vai vasta 65:na?

Sain sentään pissapurkin ja tulosteen kokeista käteeni. Tulosteen, sillä vaihdetun tietokoneohjelman takia ne täytyy itse käydä neuvonnassa vaihdattamassa sille uudelle, hän ei voi sitä tehdä. Kun sitä kolesteroliakin pitäisi seurata.

Ajattelin lähtöä tehdessäni että yhtä tyhjän kanssa, taisi kuunnella vain omaa ääntään. Kieltäydyin kauniisti lääkärin tapaamisesta ja hän totesi nauraen "ettet taitaisi niitä kolesterolilääkkeitä kuitenkaan syödä".

Ehkä olinkin väärässä. Ehkä nykyään kaikki todella on hyvin ja ihanasti kun on työ joka jättää aikaa myös omalle elämälle, terveys tälläkin tolalla. Ja mieli joka ei jokaisesta hieman poikeavasta lukemasta stressaa.

Kyllä tässä vuosien myötä on tutuiksi tultu. Niin hyvin ettei poikaakaan tarvinnut ottaa puheeksi.