Etsin netistä tietoa miten uusia aseluvat, 10 vuotta sitten riitti kun kävi näyttäytymässä poliisiasemalla ja täytti hakemukset. Homma hoitui nopeasti ja helposti. Vaan eipä taida hoitua enää.

Aselupia varten täytyy edelleen käydä asemalla ja todistaa henkilöllisyys. Mutta siihenpä ei ajokortti enää kelpaakkaan. Ainoastaan passi tai henkilökortti kelpaa, eikä minulla sellaisia ole. Hienosti olen pärjännyt tähän asti ilmankin.

Ajattelin että kai se on sitten hommattava henkilökortti. Vaan senkin hakemiseen tarvitaan joko passi tai henkilökortti, ajokortti ei kelpaa.

No passi sitten, vaikken sitä tarvitse. Ihan sama juttu sen kanssa! Ei kelpaa ajokortti siihenkään hakemukseen.

Kai se on vain harjoiteltava pitkään ja hartaasti vakuuttavaa esiintymistä ja otettava äiti todistajaksi mukaan. Kai äiti sentään kelpaa? Hänellä on ainakin passi.

Olen varmasti lukenut tästäkin jonkun tiedotteen, ajatellut tietysti vain huolettomana hommaavani tarpeen vaatiessa oikeanlaisen läpyskän.

Mitenköhän kävisi isännän? Hänen ainut virallinen paperinsa on niitä vanhoja, pahvisia ajokortteja. Kuva armeija-ajoilta, sekin useamman kerran irronnut ja huolettomasti itse niitattu paikoilleen. Leimaviirut vähän sielläpäin. Eikä siitä siloposkisesta kuvasta taatusti tunnista runsaasti parroittunutta miestä, värikin on vetänyt niistä ajoista harmaan suuntaan aika lailla.

Eli tapaamislistalla ovat nyt siis kampaaja, poliisi, hammaslääkäri ja pahin kaikista, virallisen passikuvan ottaja. Jos homma nytkähtäisi edes jostain kohtaa eteenpäin.

Hammaslääkäri siksi että lupasin yhdelle asukkaistamme tilata ajan itselleni heti jos hänkin rohkaistuu menemään. En vain ollenkaan arvannut että yksityispuolelle pääsee saman tien.

Tai ehkä hauduttelen asioita vielä hetken ja lähden tapaamaan multakauppiasta. Jos näillä vapailla jatkaisi taimien koulimista ja istuttaisi vielä muutaman mukulan lisääkin.

Blogikin kaipaisi keväisempää pohjakuvaa, vaan eipä taida näistä maisemista nyt sellaista saada. Ainoat joita paljastuvan luonnon ankeus ei tippaakaan harmita ovat mäyrikset. Koko luonto on niiden mielestä täynnä uusia, tutkittavia tuoksuja ja kiinnostavia ojanpientareita.

Ehkä siis unohdan vielä multakauppiaankin ja lähden kaivelemaan niiden kanssa puroja. Onhan tässä 5 vapaapäivää edessä!