Poltettiin sitten naapurin kanssa kuitenkin se aita. Ja parina seuraavana päivänä aika paljon muitakin oksia, risuja, ränsistyneitä puita ja pensaita joiden lajeista meillä ei ollut tietoakaan, ja lahoja siilien talvipesiä. Alkuun päästyämme jatkoimme raivausta vielä naapurin puolelle, kyllä onkin nyt avaran näköistä!

Fasaanikukko tepasteli ympärillämme kiukkuisena ja äänekkäänä, se oli kai tottunut pitämään pusikkoa reviirinään. Toivottavasti sille jäi vielä riittävästi piilopaikkoja ja perheelle pesimärauhaa.

Leikkasin vanhat marjapensaat, saa nähdä vieläkö tuottavat satoa. Kasvimaakin löytyi sireeniaidan ja tyrnien välistä. Isännän pellolla on iso läntti varattu kasveilleni mutta taidan silti kunnostaa tämänkin käyttöön, naapuri lupasi jo jyrsintäkin lainaksi.

Pari riviä varhaisperunaa ja paljon kukkia. Vähän salaattia ja tilliä ja ....  Kuka muistuttaisi että kitkemisaikaan on yleensä kuuma ja ilma itikoita täynnä?

Ihmeesti isännänkin piha oli kuivunut. Myyrien keoista huolimatta näyttää siltä että vain yksi pioni on hävinyt parempiin suihin, tulppaaneja ja liljoja ainakin nousee entiseen malliin. Karhunvadelmakin oli talvehtinut hyvin, viiniköynnöksistä ei vielä tiedä varmasti.

Jos taloni puutarha onkin yllätyksiä täynnä niin isännän luona voi jo nauttia valmiista. On aikamoinen ilo katsella pihaa jonka on itse raivannut nokkosista ja voikukista, kärrännyt multaa ja istuttanut sinne mielensä mukaan pensaita ja kukkia, mansikkaa ja viinimarjaa.

Näyttää jopa siltä ettei kukaan tai mikään kaivele penkkejä ensi kesänä, hirvikoiran vatsasta ei ultrassa löytynyt pennun pentua. Harmi!

Minunhan piti olla ehdottomasti syksyihminen, miten kummassa tämä kevät on kuitenkin tuntunut muuten ihmeen hienolta?

Onneksi työjakso taas alkoi, tulee palattua välillä ihan näiden oikeiden perusasioiden pariin. Kuten mikä päivä nyt on, paljonko kello on, onko se aamu vai ilta 10, ja missä me oikein ollaan?

Työniloa saattaa olla sekin että tietää oikeat vastaukset.