Nämä vapaat ovat kuluneet metsässä ja kasvimaalla kyykistellessä. Vastoin säätiedoituksia vain muutamana iltapäivänä vähän sadellut, juuri sopivasti että malttaa kunnon ruokatunnin pitää. Eli saldona mustikoita, siistityt kasvimaat ja pihat. Plus aivan outo lihas, muistuttamassa kai iän karttumisesta ja venyttelyn tarpeesta. Se ei kai takapihalla makaaminen täydellä vatsalla koira kainalossa riitä, enää.

Metsässä on aikaa ajatella, tai antaa vain ajatusten hiljalleen kulkea omia polkujaan. Näillä rinteillä eivät kenties ole parhaat marjapaikat, mutta maiseman avaruus ja hiljaisuus tekee hyvää.

768102.jpg

Koko viikon olen katsellut outoja unia, kulkenut vuosikymmeniä vanhoissa ajoissa, tapahtumissa joista olen vain lukenut. Lakannut kysymästä miksi, miettinyt entä jos. Sitäkin vain ohimennen, turhaksi tietäen.

Pysähtynyt vain tähän hetkeen, näihin päiviin.

Pojan kuoleman jälkeen tuntui että kun maailma pyörähti ympäri myös elämään täytyisi tehdä muutoksia. Nyt tuntuu että riittää kun elää vain tämän hetken, tämän päivän kerrallaan. Elämä on jo antanut ilon, surun, onnen ja pettymykset. On vielä paljon mistä olla kiitollinen, mistä löytää rauhaa.

Näillä vapailla metsän hiljaisuus on taas auttanut eteenpäin.