Kerrostalossa varmaan kaikui tänään kun suku kokoontui äidin seitsemänkymppisiä juhlimaan. Sen verran karjalaisia sukujuuria että puhetta piisasi ja tarjoilussa löytyi. Jossain sanottiin että karjalaiset ovat syömäköyhiä, vieraanvaraisuutta ja ruuasta nauttimista harrastetaan. Pätee ainakin meihin.
Tyttären kanssa eilen tutkittiin kasvimaa ja tienpientareet, sankarin toiveissa oli kukkaseppele päähän. Hyvin se harmaita kiharoita pukikin, ruiskaunokki, herneenkukka, tillinkukinto ja vaaleanpunainen ruusu hörselöineen, innokasta puutarhaihmistä.
Jos on suku joskus pahin, on se usein myös paraskin. Yhteisiä muistoja, vanhoja vitsejä jotka harvoin ulkopuolisille avautuvat, suoraan ja selvällä suomella puhuttuja asioita, valokuvia tarinoineen. Yhdessä tapeltu, leikitty ja salaa harjoiteltu tupakan polttoa, rakenneltu majoja ja nosteltu kapakassa maljoja. Nyt vertaillaan kolesteroliarvoja, verenpainetta ja hauista, nauretaan päälle. Seurataan miten nuoriso aikuistuu, löytää paikkansa ja oman onnensa. Vähän haikeutta mukana, kieltämättä.
Ihan näin meidän kesken kerron että ensimmäisen kerran , julkisesti, istuttiin isännän kanssa käsi kädessä vierekkäin, nurkassa tosin. Poika nähdessään meinasi pudota tuolilta, siskolta hyvä etteivät leuat loksahtaneet. Kannattaa nähtävästi kerran vuoteen kammata ja pistää toppi röyhelöhameen kanssa päälle, verkkareiden sijaan. Sentään vasta 14 vuotta tunnettu, ja nyt jo näin hempeää! Tai sitten ollaan istuttu jo monta viikkoa ilta-auringossa pentujen kanssa, ehkä se herkistää karummankin yksilön.
Maalla isännillä on harvoin tapana herkemmistä tunteistaan puhua, se hoituu kehumalla kuinka monta hehtaaria meidän emäntä sentään äestää päivässä tai miten istuu mukisematta painona pottua mullatessa, lähtee rusakkojahtiin vaikka joulusiivot on kesken jos tarve ja koiran koulutus vaatii. Kokemuksesta sanon että tehoaa paljon paremmin kuin turhat höpinät ja vannomiset, kynttilän valot ja ruusupuskat.
Pennut laskettiin eilen temmeltämään vapaina pihalle. Vipelsivät pitkin pihaa, seikkailivat saunan rappusten alla, kurkkupenkin kätköissä ja ryömivät ajokoiran tarhaan oven alta. Selvä virhe, tänään tarhaan vietäessä alkoi hirmuinen vikinä, pihalla olikin paljon hauskempaa.
Kiitos toisen yökön, saadaan tyttären kanssa vielä toinenkin ilta ja yö jutella, töitten ja matkan takia harvoin tänne pääsee. Meillä on hyvin asiat, voidaan tarpeen mukaan vaihdella vuoroja ja sopia keskenämme työt. Ja hyvin, kun on tytär jonka kanssa lämpimät välit.
Kommentit