Kuin siivillä lensi taas tämäkin viikko. Ja kesä.
Nyt lentävät vain keltaiset lehdet, mustat pilvet ja sadepisarat.

Miten tämä kesä näin vilahti?
Milloin aika alkoi taas lentää, vastahan tuntui ettei edes seuraavaa päivää jaksa ajatella.

Ihan salaa, melkein huomaamatta.
Aikakin asettui jälleen uomaansa.

Avioliiton myötä sain linnun nimen. Nauroivat meitä, siinä se parvi kipittää laituria aamu-uinnille.
Syksyisin isä aina kysyi että jokos muuttomatkalle mielit.
Sydäntalvella vasta muutin, poikasteni kanssa. Enkä etelään asti, kirkonkylälle vain. Mutta lämpimään pesään.

Tytärtäni lainaan tähän, niin kauniit ja sattuvat lauseet hän löysi.

"Mietin myös hassua, huumorintajuista perhettämme, erilaista kuin muilla, vahvasti yhteen hitsautunutta kahdesta kodista huolimatta. Boheemia ja perinteistä, porvarillista, pienituloista ja maalaista yhtä aikaa. Sitä, miten mikään ei ole ihan sitä miltä näyttää. Muistelin ylpeitä kertomisiani äärettömän älykkäästä ja määrätietoisesta veljestäni, salaista huolta siitä, kuinka syvissä vesissä ja viisaissa ajatuksissa hän ui. Veden pinta voi olla häikäisevää sinistä ja kultaa, mutta kun sukelletaan syvemmälle, kaikki hiljalleen tummuu mustaksi pimeäksi. Muistelin toivomistani, miten veden syvyyksissä olisi kaunista, auringonkiilojen valaistessa muilta salassa pysyvää maailmaa ja sen aarteita ja salaisuuksia."


Näitä sanoja olen miettinyt, niinkuin päivää jona poika syntyi.
Silloin kodin päällä hehkui upea sateenkaari, ja sateenkaaresta kertoi hänen hautajaistensa musiikkikin.

Olen miettinyt usein että jollei hän olisi pyrkinyt niin syvälle olisiko hänen tarvinnut lentää niin korkealle ja kauas?
Ehkä hän näki siellä jotain joka sai kaipaamaan täältä pois.

Ei, en oikeastaan usko siihen.
Ehkä hänen siipensä vain olivat heikommat kuin juuret, tai ehkä ne kantoivat sen matkan kuin tarkoitettu olikin.

Eivät yhtään enempää.
Eivätkä yhtään vähempää.
Miten muutenkaan kestäisi ajatella?

Ja taas, kiipeän korkealle mäelle.
"Sinä olet taivas, minä olen maa, vain tuulessa saatamme koskettaa."

Sillä minulla ei ole siipiä, enkä niitä kaipaa.
Vain poikaa.