Ääni palailee pikkuhiljaa, kestää kun säästelee. Korvaa jumputti toissa yönä siihen malliin että yritin terveyskeskukseen. Ne katsoivat siellä ihmetellen - eihän täällä lääkäreitä ole, ja jos yksi onkin niin ei kai sen aikaa nyt johonkin flunssaan tuhlata.

Funtsasin hetken ja soitin pomolle. Perjantaista alkaa työputki jossa pitäisi jaksaa kahden viikon tunnit, meillä yöt ovat tavallista vuoroa pitempiä, juhlapyhinä reilustikin. Oikein laskin, paniikinpoikanen siirtyi sinne joten hän lupasi soittoajan talossa käyvälle lääkärille.

Soitto tuli, lääkäri kipeä ja tulee ehkä loppuviikolla, ehkä vasta maanantaina.

Funtsasin lisää. Otin koirat hihnoihin, tehtiin pitkä, rauhallinen lenkki. Kävin kaupassa, ostin pullon rommia.

Taudista en tiedä mutta oireet ainakin monipuolistuivat. Ja nukutti hyvin.

Huhhahhei, kuuri on vielä kesken! 

Niinkuin kaikki muukin tässä huushollissa. Joku kehoittikin pistämään isännän itse imurin varteen ja hommiin. Muuten hyvä mutta hän ei piittaa joulusiivoista pätkääkään, vielä vähemmän ymmärtää miten jokunen roska lattialla häiritsee oloa. Eli imuroin ja siivoan siellä vain siksi että minua ne häiritsevät!

Komentelemaan en ala, tehköön kotonaan mitä lystää. Niinhän minäkin!

Eli todennäköisesti en mitään, tänäänkään.

Ajattelin että olkoon, annan itselleni joululahjaksi rauhaa, lepoa ja leppoisaa mieltä. Ehkä myös yhden kaappiin varatuista suklaarasioista.