Näin kauniisti Kutuharju blogiani muisti. Satuimpas kerrankin kommentoimaan oikeaan aikaan.

Haluaisin lahjoittaa tämän teille kaikille joiden blogeissa vierailen, vaikken aina kommentteja jätäkkään. Olkaa hyvä!

Tänään onkin ollut juuri tuollainen päivä - aurinkoa ja varjoja. Niin kirkas paiste että jopa minä kaipasin aurinkolaseja. En niitä yleensä osaa käyttää, enkä taida edes omistaa.

Ihailin hartaasti peltolenkillä huikean sinistä taivasta ja jossain vaiheessa aloin ihmettellä miksi mäyräkoirat vahtivat minua ja pyörivät vain siinä ympärillä. No, niitä oli kolme kotoa lähtiessä ja nyt kaksi siinä vieressä. Kolmas kirmasi onnellisena kaukana metsän reunassa jäniksiä jäljittäen.

Puhelimen tilalla taskussa oli kamera, siinäkin tyhjät akut. Onneksi fleksistään irti päässyt oli uros, sen huoli laumastaan oli lopulta suurempi kuin kylälle vievien jälkien lumo. Eli joskus vihellystä paremmin näyttää toimivan täyskäännös ja suunta takaisinpäin.

Ja sitten vielä oikein suuret ja lämpimät kiitokset Tampereelle. Ne nuoret miehet jotka tänään vävyä auttoivat eivät takuulla lue blogiani, mutta kiitän silti. On hienoa kuulla että vielä löytyy ihmisiä jotka pysähtyvät, joilla on aikaa ja tahtoa auttaa.

Kumpa itsekkin aina kykenisi samaan.

Kiitos!