Viimeinen yö tätä jaksoa takana, ketsupit kiehumassa, ruokablogeista löytyi ohje siihenkin. Aamusta kampaaja, kerran vuodessa muutakin kuin latvat läpi. Isäntä tosin ihmetteli että täytyikö tuosta jotain maksaakin, näki tosin vasta kun olin viettänyt iltapäivän suolla hirvikärpäsiä nyppien.

Sopivasti kirkastui sää aamupäivätorkkujen jälkeen, mieli ei niinkään, Viksulle olisi ostaja. Kolme jäljellä olevaa pentua ovat lempinimiltään Poitsu, Viksu ja isännänsukuniminen. Viksu on luonnollisesti kaikkein fiksuin, toimeliain ja sosiaalisin, isännänniminen ärhäkkä, tokinainen, livistää usein omille teilleen, Poitsu taas vetoavalla katseellaan saa paljon anteeksi. Lienee turha selvittää kumpi haluaisi pitää Viksun, kumpi sen toisen, tai miten nimet on keksitty.

Neljä tuntia suolla lepytti ajatukset, alunperinkään ei tarkoitus ollut kaikkia pentuja pitää. Ehkä sille papalle kuitenkin kelpaisi Poitsu, jahka puheisiin päästään.

Karpaloita, muutama sieni, hiljaista ja lämmintä auringonpaistetta. Karvarouskuja tulossa, työasiat haihtuneet mielestä. Teeriparvi, ukkometso, muuten vain tuulen havina.

Jossain iässä kai täytyisi alkaa miettiä mitä ilmaisuja käyttää, nyt totean vain että oli tosi ihana iltapäivä.