Tuttu koiramies täytti 78, näöltään ja kunnoltaan kävisi kuusikymppisestä. Ajoi pakunsa pihalle, nosti kylmälaukun ja muovikassin autosta, komensi meidät hakemaan pari tuolia lisää pentujen tarhaan. Matala penkki siellä jo onkin, siinä istutaan ja ihastellaan, rapsutellaan ja silitellään pieniä. 

Isäntä jupisi, toinen tuumasi ettei se ole koiramies eikä mikään joka ei ole tarhassa kahvituntia viettänyt. Kaivoi kylmälaukusta täytekakun ja viinerilaatikon, koirille keksejä, kassista termospullon ja kupit. Siinä pari tuntia kahviteltiin, katseltiin pentujen touhuja ja nautittiin kesästä. Tutkittiin uusi tutka ja kännykkään ladatut kartat, ihailtiin isännän kesäpäiviltä voittamaa tikanheittopokaalia, sokeriastiaksi sopivaa.

Moni kyselee mikä niissä koiramiehissä oikein viehättää, tässä yksi syy. Eivät ole turhan totisia touhuissaan, koirat ja niiden hyvinvointi on aina tärkeämpää kuin puunattu huusholli.

126506.jpg