Vastaus Partapapan haasteeseen on viivästynyt, siinä kun pitää kertoa 8 uutta asiaa itsestään. Pähkäilin haastetta koska useamman blogivuoden jälkeen tuntuu ettei semmoisia enää löydy, ainakaan julkisesti kerrottavaksi asti.

Tunnustus täytyisi sääntöjen mukaan myös jakaa eteenpäin 8:lle blogille. Aika moni tähän on jo vastannutkin, joten luistankohan tästä velvoitteesta tällä kertaa? Haasteeseen saavat siis tarttua kaikki!

Vastausapua löytyi onneksi Famun blogista - annetaan näin eläinten viikon kunniaksi 3 viisaan mäyräkoiran kertoa muutama omituinen asia minusta.

1) Ennen meitä emäntä ei voinut käsittää että joku nimittää itseään koirien mammaksi ja juttelee niille jatkuvasti. Jopa muiden kuullen! Kuulisittepa esimerkiksi millainen väittely meillä joskus (usein, blogin pitäjän huom.) käydään lenkkeilysuunnista ja risteyksissä kääntymisistä. Tai jääkaapin sisällön jakamisesta (erittäin usein).

2) Meillä siivotaan harmittavan ahkerasti. Matot ja kaikki viltit viedään aina pihalle. Siivoaminen on tosi rankkaa, kummallista vain ettei apua oikein arvosteta.

3) Vaikka meillä muuten siivotaan jatkuvasti niin kaappeja tosi harvoin. Niiden availu onkin ankarasti kielletty vieraiden nähden.

4) Eteisestä voisi päätellä että meillä asuu enemmänkin väkeä. Emännällä on kolmet kumisaappaat (ja isännän luona vielä yhdet), läjä lenkkareita ja tossuja, kaapissa sentään yhdet kävelykengät. Kaupan laatikossa, niitä ei tarvittu vielä tänäkään kesänä.

5) Sanomalehteä ei lueta koskaan kerralla, ja niitä osia kulkee sitten ympäri taloa. Aamulla, tai yövuoron jälkeen, ylimmät, heräämiskahvilla tarkemmin, ja illan mittaan loppuun. Tai seuraavan illan.

6) Ilmansuunnista tai kartoista emäntä ei paljoa ymmärrä, jotenkin kummasti se vain aina löytää kotiin. Tai mihin nyt sitten onkaan menossa. Enimmäkseen meidän ansiosta seutukunnan kaikki mielenkiintoiset paikat on käyty ainakin kertaalleen läpi. Niinkuin pusikot, mäen rinteet, vanhat sorakuopat ja ladot.

Kiipeileminen on hyvää kuntoilua. Mihin se emäntä taas jäi?

7) Noloa, mutta emäntä ei osaa olla varttia pitempää hiljaa. Se aina suutuspäissään päättää ettei puhu isännälle mitään viikkoon, tai ainakaan koko iltaan, mutta eihän se koskaan onnistu. Tuntuu ettei se nykyään edes harjoittekaan niin usein kuin ennen.

8) Emännällä on ensimmäistä kertaa 30:een vuoteen hehkuvan punaiset varpaankynnet. Ups, ei tää ollutkaan ihan niin hillitty väri kuin mie muistin totesi lakkaajakin tuloksen nähtyään. Kyllä me sitten pelästyttiin seuraavana aamuna kun emäntä kiljaisi unenpöppörössä, eihän se muistanut mitä varpaille oli käynyt.

Isännän reaktiota me ei tiedetä, vastoin tapojaan emäntä kulkee nyt koko ajan sukat jalassa.

Meillä olisi ollut monta muutakin juttua, ja paljon omituisempaa, mutta koska herkkupussi on nykyään sattuneesta syystä yläkaapissa niin ei kerrota. Ainakaan vielä tällä kertaa.