Kutuharju heitti tämmöisen, sinänsä hyvin ajankohtaisen haasteen. Näitä kysymyksiä on aika ajoin tullutkin pohdittua, varsinkin tänä keväänä. Mihin viikkoni ovat oikein hujahtaneet? Itse Kutis vastasi haasteeseen upeiden kuvien kera, minä taidan tyytyä vain sanoihin.

Eli kuka?

Tässä iässä olisi jo korkea aika tietää tähän kysymykseen täydellinen vastaus. Ja toki tiedänkin, esittelen teille luonnollisesti vain karsitun ja kaunistellumman version.

Yöhoitaja, ikää paljon ja vieläpä pikkuisen päälle. Eilisen työpalaverin jälkeen voin huoletta todeta että kaikki mahdollinen johtuu vain korvien välistä - eikä siinä silloin mitkään pillerit tai poppakonstit auta. Parempi siis olla turhia tutkimatta ja miettimättä.

Tavallaan aika lohdullista. Kunhan ensin saan sisäistettyä tämänkin totuuden.

Ennen työ oli todella tärkeää, nyt voisin hyvin pärjätä ilmankin. Onneksi saan tehdä työtä jolla on merkitystä, ja upeiden työkavereiden kanssa.

No, työpaikan kesäretkelle en suostu (tänäkään vuonna) pukeutumaan Tukiais-teeman mukaan, mutta siinähän ei ole heille mitään uutta.

Se oli työminä, vapaaminä taas vastaa seuraavaan kysymykseen.

Mitä?

No vaikka mitä! Syksystä lopputalveen koirien kanssa metsässä, keväisin pitkin metsäteitä lenkillä. Nyt viimeisen viikon ajan ollaan vaelleltu mahtavilla hangilla. Kukkia ja taimia kuuluu myös kevääseen, multapurkkeja alkaa olla jo joka ikkunalla. Ja aika monella pöydälläkin.

Osapäiväisiä maatilan emännän hommia - kuulostaa hienommalta näin, kuin kertoa että tällä viikolla on tehty viimeisiä viljakuormia ja siivottu pöllyäviä aittoja.

Kesä menee puutarhassa, kylväen, kitkien ja kastellen. Isännän piha alkaa olla valmis, kaikki perennat ovat jo kiertäneet niin monessa paikassa että ansaitsevat viimein kasvurauhan. Oma piha on vielä mukavasti suunnitteluasteella.

Taistelen myös ankarasti, ja päivittäin, suvun geenejä vastaan. Osan taistosta olen jo hävinnyt, kellari on täynnä kukkaruukkuja ja muuta ehdottoman tarpeellista. Siis jollekulle, joskus tulevaisuudessa.

Mutta minä, joka inhoan kaupoissa kiertelyä ja shoppailua, joudun jatkuvasti toteamaan että myös meille ilmestyy kummallisia tavarakasoja sinne tänne. Mistä ne oikein tulevat?

Missä?

Tähän tulikin jo osittain vastattua. Mutta ehdottomasti mieluiten sohvalla koirien kanssa! Vieressä pöydällä läjä lehtiä ja kirjoja, kaukosäädin ja läppäri.

Aika usein kyllä ihmettelen iltaisin että missä se taas tämäkin päivä hujahti. Eli sinänsä oikein hyvä kysymys.

Mieleni ja ajatukseni, ne taas vaeltelevat usein menneessä.

Milloin?

Aamuyöllä, kun on aivan hiljaista ja kaikki nukkuvat. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Aikaisin aamulla, kun aurinko nousee. Ilma on kirpeän raikas, taivas näyttää kaikki sävynsä punaisesta hohtavaan siniseen.

Iltapäivällä, nauttimassa joko aamu- tai päiväkahvia. Nukuttuaan makeasti koko päivän, tai siinä vaiheessa kun kuvittelee vielä ehtivänsä (viitsivänsä) tänään vaikka mitä.

Illalla, kun isäntä tapansa mukaan kolistelee eteisessä. Heipä hei!

Iltayöstä, vapaailtoina kun saa käydä omaan sänkyyn nukkumaan, ja nukahtaa kun siltä tuntuu.

Ja ehdottomasti silloin kun tytär tulee käymään!

 

Siinäpä vastaukseni tähän haasteesen. Moni on tähän jo vastannutkin, mutta jollet ole vielä ehtinyt niin nappaa tästä haaste mukaan!