Todella vähällä vaivalla, ihan parilla puhelulla vain, järjestyi sekä asunto - että autoasia. Tai ainakaan ei tarvitse enää pähkäillä mitä tekisi. Ostaisi, myisi, vuokraisi vai jotain ihan muuta.

Rivitalon pätkä jota täältä kirkonkylästä kuulostelin tuleeko se vuokralle vai myyntiin osoittautui niin kalliiksi että unohdin sen saman tien. Auton ostaja puolestaan otti itse yhteyttä.

Pienen paikkakunnan eittämätön etu - jonkun mielestä varmasti myös haitta - on se että liki kaikki ovat ainakin näkötuttuja. Tämäkin nuori mies tiesi kenen kyydissä auton omistaja usein istuu ja osasi sitä isännältä kysellä. Että vieläkö se on kunnossa kun ei enää missään näy?

Isäntä esitti semmoisen hintapyynnön etten uskonut kauppoihin ollenkaan, itse olisin tyytynyt puoleenkin siitä. Varsinkin nähtyäni miten hiiret olivat aloittaneet takapenkille pesän teon. Omaisuutta ei tämän enempää eikä siitäkään tule näemmä huolehdittua.

Auto seisoi ensin ajamatta vuosia perikunnan tiloissa, sitten meille tultuaan poika sillä ajeli Helsingin väliä. Nyt se on ollut taas pari vuotta olemattomalla ajolla, ei edes kotona vaan isännän vajassa. Eli ikää on, kilometrejä ei. Pieni ja vanha, kuka semmoisen enää ostaisi?

Kuulemma nuori mies joka harrastaa juuri kyseistä merkkiä. Takapenkkikään ei haitannut, se olisi mennyt vaihtoon kuitenkin. Pääasia että kone ja pellit ovat kunnossa.

Kävivät sen yhtenä iltana koeajamassa, tänään minä sain rahat ja ostaja avaimet. En kyllä olisi uskonut että näinkin helpolla asiat ratkeavat.

Että mitäs tässä, kyykkii marjapuskissa ja vastailee puhelimeen. Jättää turhat huolehtimiset ja pohtimiset pois. Toivoo vain ettei talostakaan hometta tai kummempia vikoja löydy, tarkistus on parhaillaan menossa. Tytärkin nauroi kun kerroin painajaisestani. Pyykkitupa koneineen jäi heiltä muuton myötä Tampereelle, omaa eivät vielä ole ehtineet ostaa. Paikkakunnalta ei sopivaa löytynyt kun kävimme yhdessä etsimässä eikä kauemmas tehnyt silloin helteillä mieli ajella.

Unessa tytär itki vuolaasti kun jokaisessa liikkeessä kerrottiin pyykkikoneen toimitusajaksi kolme viikkoa. Kunnes viimein ilme kirkastuen totesi että kai se on sitten vain lähdettävä shoppailemaan uusia vaatteita.

Minulla on rahat vielä verkkarin takin taskussa. Taidan sijoittaa osan kolmanteen pieneen pakastimeen. Vai lopettaisikohan jo säilömisen?